Viinanhimon syy on liharuoka, syökäämme siis vain kasvista! – Toimittaja löysi sanomalehden vuodelta 1912 ja valaistui

Kun saa sattumien kautta käsiinsä suomalaisen kasvissyöjille tarkoitetun lehden vuodelta 1912, maustekaapin ovi ei turhia kulu.

Lehden päivällisreseptien mausterepertuaarissa kun on ajalle tyypillisesti vain kaksi kovaa ässää, suola ja sokeri.

Terveys: luonnonparannustavan ystävien ja vegetariaanien äänenkannattaja -lehti ilmestyi kuukausittain vuosina 1910–1932. Sen toimittaja oli Anna Kurimo (1869–1938). Hän kirjoitti ja suomensi lukuisia kasvisruokavaliota ja luontaishoitoa käsitelleitä teoksia. Kurimo oli perustamassa myös Suomen Vegetaristista yhdistystä vuonna 1913.

Tuon ajan päivällisruokareseptejä tutkaillessa ei tarvitse ihmetellä lehden kysymys ja vastaus -palstalle tulleita kirjeitä. Eräskin lukija pohtii, miksi häntä on alkanut kolottaa ja heikottaa ruokavaliota noudattaessa. Toimituksen vastaus on vakuuttava.

Ei kasvisravinto aiheuta mitään tautia, mutta kolotuksenne voi olla parannuspuuska. Ottakaa paikallista höyrykylpyä käsille kerran viikossa ja heti sen jälkeen vartalohierontakylpyä.

Myös aurinkokylvyillä, mielellään alastomana nautituilla, kerrotaan olevan parantava vaikutus tautiin kuin tautiin.

Lisäksi lehdestä löytyy valistavaa otetta siinä määrin, että syy ja ratkaisu miehiä vaivaavaan alkoholismiinkin selviää. Liharuoka ja sen suola kun vetävät puoleensa elimistön nesteet, eikä mikään määrä vettä riitä sammuttamaan tätä janoa. Siksi pitää juoda viinaa. Ratkaisu on tietenkin kasvisruoka.

Päivällisreseptien ravintoarvopuolta ei kannata edes ajatella, mutta testata ruokia toki voi.

Alkuruuaksi valmistuu ruusukaalikeitto. Voimakkaisiin syviin makuihin tottunut suu ei syki makujen ilotulitusta, mutta ei tuotos huonokaan ole. Mietous oli varmasti muotia vuonna 1912.

Pääruuaksi kypsyy vanukas porkkanasta ja riisistä. Lisukemainen annos muistuttaa porkkanalaatikkoa ilman makua. Aivan kelvollista.

Jälkkäriksi kiehuu omenakeittoa, jonka yksinkertaisuus lumoaa. On sokerista, on omenaista. Pääraaka-aineen makua eivät ole häiritsemässä kaiken maailman korianterit.

110 vuotta vanhojen kasvisruokien kokeileminen on kaiken kaikkiaan antoisa kokemus. Osaapahan arvostaa enemmän tämän hetken kasvistuotevalikoimia, ravitsemustutkimuksen saavutuksia, makuaistinsa palettia, rapsakoita rakenteita ja sitä, että normaalisti ruokaa laittaessa eväs alkaa jossakin vaiheessa tuoksua.

Samalla voi kirota nykyajan vitsausta eli reseptien hätäistä vilkuilua kännykästä näytön sammumista peläten. Paperilehden kanssa ainoa ongelma on hauraan lehdykäisen repeäminen ja sopan liimautuminen sivujen väliin.

Ruusukaalikeittoa

ruusukaaleja

voita

suolaa

jauhoja

vettä

1 Pienet ruusukaalin päät (noin 1,5 litraa) puhdistetaan ja keitetään pehmeiksi. Kovemmat ja kauniimmat kerät valitaan erikseen ja pannaan keittomaljaan valmiin keiton joukkoon. Muut kerät hakataan hyvin hienoksi.

2 Kaksi ruokalusikallista voita sulatetaan, sekaan pannaan kupillinen jauhoja ja liemi, jossa kaalit kiehuivat sekä hienoksi hakattu kaali. Keitto maustetaan suolalla. Annetaan kiehua 10 minuuttia. Joka haluaa, voi kaataa sekaan kupillisen kermaa.

3 Keitto kaadetaan keittomaljaan, johon sitä ennen on asetettu erikseen valitut kauniimmat kaalinkerät. Tarjotaan voileipien taikka paahdettujen leipäkuutioiden kera.

Vanukasta porkkanasta ja riisistä

porkkanoita

riisiä

voita

munia

maitoa

suolaa

1 Kuutioiksi leikattuja, pehmeiksi keitettyjä porkkanoita ja kylmää vesiriisiä pannaan kerroksittain tulenkestävään porsliinivuokaan. Pinnalle sirotellaan voimurusia.

2 Kolme munaa ja 0,75 litraa maitoa vispilöidään sekaisin, seassa hieman suolaa. Seos kaadetaan vuokaan, joka kypsennetään uunissa vaalean ruskeaksi.

Omenakeittoa

omenoita

sokeria

vettä

perunajauhoja

1 Omenat kuoritaan, leikataan lohkoiksi ja keitetään pehmeiksi seassa sokeria. Jos käytetään kuivattuja omenia, pannaan ne likoon edellisenä iltana, minkä jälkeen ne keitetään sokerilla maustettuna pehmeiksi.

2 Laimennetaan vedellä tarpeen mukaan ja suurustetaan parilla lusikallisella kylmään veteen hämmennettyjä perunajauhoja. Tarjotaan haaleana taikka kylmänä korppujen kera.