Erityisen palauttavaa on restoratiivinen jooga, joka tähtää pelkästään mielen rauhoittamiseen.
Kaipaatko rauhaa, mutta päässäsi pyörii sata asiaa? Tiedätkö olevasi suorittaja ja kärsit siitä?
Et ole ainoa. Kouvolalainen joogaopettaja Sanna Majander, 47, on huomannut, että moni tuntee nyt olevansa kuormittunut. Ihmiset kaipaavat suorituskeskeisyydestä irrottautumista ja aikaa itselle.
Avuksi Majander suosittelee yin-joogaa tai restoratiivista, kehon omat voimavarat palauttavaa joogaa. Molemmat rauhoittavat mieltä ja kehoa. Kun hengittelee hitaasti sisään ja vielä hitaammin ulos, keho lukee sen viestinä siitä, ettei ole mitään hätää – ja rentoutuu.
– Parasympaattinen hermosto eli lepohermosto rauhoittuu ja stressitasot laskevat, Majander sanoo.
Joogassa haetaan kehon, mielen ja sielun yhteyttä. Tämä erottaa joogan muista kehonhuoltomenetelmistä.
Ei jokaisen tarvitse saada otsaa lattiaan tai sormiaan varpaisiin.
Sanna Majander
Joogan nimissä markkinoidaan myös monenlaisia venyttelytunteja. Majander muistuttaa, että vain koulutetuilla joogaopettajilla on ymmärrys joogan filosofiasta.
Joogat voidaan jakaa esimerkiksi klassisiin ja moderneihin tai dynaamisiin ja palauttaviin. Dynaamiset joogat, kuten esimerkiksi astangajooga ja flow, kehittävät lihaksia ja liikkuvuutta.
– Palauttavalla yin-joogatunnilla tähdätään kehon kireyksien avaamiseen ja päänsisäisen hulinan rauhoittamiseen. Restoratiivisessa joogassa huomio on pelkästään mielen rauhoittamisessa, Majander kuvaa.
Yin-joogassa pyritään pienin askelin asanaan eli asentoon, johon itse luontevasti pääsee. Siihen jäädään hengittelemään ja avaamaan kroppaa.
Oman matkansa voi ja saa kulkea hitaasti.
Moderni yin-jooga perustuu länsimaiseen tietämykseen ihmisen anatomiasta. Taustalla on kuitenkin kiinalainen lääketiede. Yinin isänä pidetään yhdysvaltalaista joogia Paul Grilleyta. Majander on opiskellut alaa muun muassa hänen oppilaansa oppilaana.
Vaikka yin on lempeä joogamuoto, avaavat asennot voivat joskus tuntua intensiivisiltä. Ne kohdistuvat faskioihin eli muun muassa lihasten ja nivelien ympärillä oleviin sidekudoskalvoihin. Harjoituksen myötä kalvoihin tulee lisää elastisuutta ja ne nesteytyvät paremmin.
– Jumit tulkitaan usein lihaskivuiksi, mutta yleensä taustalla ovat kuivuneet ja jähmeät faskiat, Majander sanoo.
Yin-harjoitus kohdistuu pääosin lantion ja selän alueelle. Asanassa ollaan pitkään, ja keho avautuu ja pitenee rentouden kautta. Se voi näyttää pötköttelyltä mutta olla voimakas harjoitus.
– Yin voi joskus olla aika hapokasta ja tuntua kropassa seuraavana päivänä. Tämä johtuu kudosten pitenemisestä, ei lihastyöstä.
Majanderin joogafilosofiaan kuuluvat armollisuus ja huumori. Hän ei halua, että ensikertalainen lannistuu salilla siksi, ettei taivu samanlaiseen asentoon kuin vierustoveri, opettajasta puhumattakaan.
Joogasalilla suorittajan ei tarvitse suorittaa.
– Ei jokaisen tarvitse saada otsaa lattiaan tai sormiaan varpaisiin, Majander sanoo.
Hän muistuttaa, että jokaisella keholla on historiansa. Siksi itsensä vertaaminen muihin on hedelmätöntä. Samasta syystä joogasaleissa ei ole peilejä.
Majander on huomannut, että moni soimaa itseään esimerkiksi toivottoman jäykäksi. Sättiminen pahentaa tilannetta. Jos sanoo olevansa jäykkä, keho käyttäytyy sen mukaisesti.
Ensin on rauhoitettava mieli ja silitettävä itseään sisäisesti.
– Kun pää pehmenee, kroppakin pehmenee, Majander sanoo.
Joskus yin nostaa tunteet pintaan. Ei ole tavatonta, että tunnilla alkaa naurattaa, itkettää tai kiukuttaa.
Ennen yin-joogatunnin alkua Majander toivoo ihmisten kertovan hänelle akuutit vaivansa. Silloin opettajan on helpompi tarjota vaihtoehtoisia liikkeitä.
– Joogan periaatteisiin kuuluu väkivallattomuus. Siksi itselleenkään ei saa tehdä väkivaltaa.
Jos polvi- ja lonkkavaivat ovat pahat, yin voi olla väärä laji. Mutta ei kannata luovuttaa heti.
– Aina voi käyttää pehmusteita tai tehdä asioita vähän eri tavalla. Siksi yin-jooga sopii melkein kaikille.
Yiniäkin lempeämmässä restoratiivisessa joogassa asanoihin mennään tuetusti erilaisia apuvälineitä käyttäen. Apuvälineitä ovat esimerkiksi tiiliskiven muotoiset blokit, pehmeät tyynyt eli bolsterit, viltit ja vyöt. Niiden avulla venymisen tunne poistetaan.
– Näin mieli voi rauhoittua täysin, Majander sanoo.
Asennoissa ollaan viidestä kymmeneen minuuttia, jopa varttitunti kerrallaan.
– Kun asennosta kömpii pois, kropasta huomaa, että jotakin on tapahtunut. Ylävartalon ryhti on parantunut, lannerankaan on luotu tilaa ja hengitys tuntuu vapaammalta.
Majander löysi joogan viitisentoista vuotta sitten. Hän harrasti aluksi astangajoogaa monta kertaa viikossa. Sitten polvi kipeytyi ja oli pidettävä taukoa.
Tauon aikana Majander päätti kokeilla vähemmän dynaamista yin-joogaa.
– Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että ei hitto, minä kuolen tänne, Majander sanoo ja nauraa muistolle.
Urheilullisena ihmisenä hän puski eteenpäin väkisin, mikä sotii yin-joogan filosofiaa vastaan.
– Kokeilin yiniä muutaman kerran ja vähitellen keho alkoi avautua. Se näkyi muun muassa ryhdin oikenemisena, hän kertoo.
Nyt hän kokee, että jooga on auttanut hänet eroon suorituskeskeisyydestä. Laji on lisännyt armollisuutta itseä kohtaan. Jos joskus on erityisen jäykkä olo, hän osaa jo ajatella, että tämä oli tällainen päivä – mitä sitten.
Sitä kutsutaan lempeydeksi itseä kohtaan.