Diagnosoiduista mielenterveyden häiriöstä puolet ilmenee 14 ikävuoteen mennessä.
Psyykkisesti oirehtiville nuorille tulisi tarjota psykoterapeuttista hoitoa. Mitä tiiviimmin, sitä parempi. Ensimmäiset puoli vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä hoidon onnistumiselle.
Myös nuoren omaa aktiivista roolia kannattaa vahvistaa jo ennen terapian alkua.
Tämä käy ilmi psykologian lisensiaatti Vera Gergovin, 40, psykologian alaan kuuluvasta tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Psykoterapeuttinen interventio tarkoittaa joko perinteistä keskusteluun pohjautuvaa psykoterapiaa tai toiminnallisia elementtejä sisältävää terapiaa, kuten musiikki-, kuvataide- tai ratsastusterapiaa.
– Toiminnallisuus sopii usein nuorille, sillä heidän voi vielä olla vaikea pukea ajatuksiaan ja tunteitaan sanoiksi samalla tavalla kuin aikuisen, Gergov sanoo.
Mutta miksi terapia auttaa yhtä nuorta paremmin kuin toista? Siinä yksi Gergovin tutkimuksen ydinkysymyksistä.
Gergovin väitöstutkimukseen osallistui 58 erikoissairaanhoidosta terapiaan ohjattua nuorta. Heidän ikähaarukkansa oli 13–15 vuotta. Pisimmillään terapia kesti kolme vuotta, mutta väitöstutkimuksessa huomio on ensimmäisessä vuodessa.
Tutkija kartoitti nuorten potilaiden psyykkisiä oireita ja toimintakykyä erilaisten itsearviointimittareiden avulla jo ennen kuin nämä aloittivat terapian. Kartoitus uusittiin kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kuluttua.
Nuoret täyttivät myös omia odotuksiaan ja terapeuttista yhteistyösuhdetta arvioivat itsearviointilomakkeet. Myös terapeutit pääsivät esittämään arvionsa yhteistyösuhteesta.
Osana väitöstutkimustaan Gergov käänsi nuorille suunnatun hoidon vaikuttavuusmittarin (YP-CORE) englannista suomeksi ja tutki mittarin käytettävyyttä 104 nuoren aineistossa.
Mittari osoittautui toimivaksi.
– Pulmana on aikaisemmin ollut se, että jos mittareita on käytetty, ne ovat olleet aikuisille suunniteltuja.
Mielenterveyden häiriöt yleistyvät merkittävästi nuoruudessa. Diagnosoiduista häiriöstä puolet ilmenee 14 ikävuoteen mennessä ja peräti 75 prosenttia 24 ikävuoteen mennessä.
Nuorten oikea-aikainen ja oikeanlainen auttaminen on erityisen tärkeää, sillä se kantaa hedelmää.
Diagnoosi ei ole tuomio tai pysyvä ominaisuus.
Vera Gergov
– Jopa kaksi kolmesta nuoresta kertoo voivansa paremmin psykoterapian päätyttyä kuin sen alkaessa, Gergov sanoo.
Tutkimuksen mukaan parhaisiin tuloksiin päästiin, jos nuori kävi psykoterapeuttisessa hoidossa kahdesti viikossa.
Oireet helpottivat ja toimintakyky parani eniten ensimmäisen puolen vuoden aikana. Käytännössä tämä saattoi näkyä esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen helpottamisena.
Toimintakyvyn paraneminen merkitsee esimerkiksi sitä, että nuoren sosiaaliset suhteet elpyivät ja kouluun oli helpompi mennä kuin ennen. Nuori jaksoi tehdä asioita myös vapaa-ajallaan, ja käyttäytymisen pulmat vähenivät.
– Nuoruus on hyvä hetki saada hoitoa. Diagnoosi ei ole tuomio tai pysyvä ominaisuus, Gergov toteaa.
Muitakin hyviä uutisia on.
Nuorille tarkoitettuja terapian vaikuttavuusmittareita – joita Gergovkin osana tutkimustaan pyrki tuomaan käyttöön – on Suomessa viime vuosina alettu käyttää laajasti muun muassa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa.
Nuorten parissa työskentelevien psykoterapeuttien osaaminen on niin ikään entistä laaja-alaisempaa. Edustettuna on useita koulukuntia, ja toiminta on strukturoidumpaa kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten.
– Terapian alussa asetetaan tavoitteita ja terapian vaikuttavuutta myös seurataan nykyään systemaattisemmin, Gergov sanoo.
Hän muistuttaa, että edistysaskelista huolimatta osa nuorista sairastuu edelleen vakavasti ja tarvitsee pitkäkestoista hoitoa. Siksi lisätietoa eli säännönmukaisia tutkimuksia psykoterapioiden vaikuttavuudesta ja sitä ennakoivista tekijöistä tarvitaan jatkossakin.
Jopa kolme neljästä nuoresta keskeyttää psykoterapiansa. Aikuiset keskeyttävät hoidon nuoria harvemmin.
Syyt eivät aina ole dramaattisia.
– Osa nuorista kokee jo saaneensa tarvitsemansa avun eikä siksi jatka pidempään, Gergov sanoo.
Nuoren voi myös olla vaikea sitoutua usean vuoden terapiaan. Siksi Gergovin mukaan nuoren kanssa voisi olla hyvä sopia aluksi puolen vuoden terapiasta.
Toisinaan nuori potilas ei tunne saavansa yhteyttä psykoterapeuttiinsa.
– Kaikista tärkeintä psykoterapeuttisen intervention onnistumiselle onkin terapeutin ja potilaan suhde, Gergov korostaa.
Gergovin tutkimus osoitti, että potilaan ja terapeutin yhteistyösuhde muotoutuu yleensä heti hoidon alussa. Tämän jälkeen se ei enää välttämättä paljon muutu.
Terapeutti ja nuori potilas eivät kuitenkaan aina koe yhteistyösuhdettaan samalla tavalla. Joskus terapeutti voi pitää sitä hyvänä mutta nuori ei.
– Parhaiten onnistui sellainen terapia, jossa nuori piti suhdetta hyvänä ja terapeutin arvio oli yhdenmukainen, Gergov sanoo.
Yksi tärkeimmistä keskusteluista pitäisikin Gergovin mukaan käydä jo ennen psykoterapian alkamista. Nuoren on hyvä ymmärtää oma roolinsa terapiassa eli tietää, mihin on sitoutumassa.
– Jos nuori kokee olevansa itse aktiivinen toimija, keskeyttämisriski on pienempi, Gergov sanoo.
Ellei nuori halua terapiaan, häntä ei voi sinne pakottaa. Ellei motivointikaan auta, on joskus todettava, ettei juuri nyt ole oikea aika terapialle.
Terapian vaikuttavuutta on vaikea tutkia. Kaikkia ihmisen mielen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ei pystytä kontrolloimaan ja sulkemaan pois, olipa tutkijoilla käytössä millaisia mittareita tahansa.
– Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa terapian lisäksi sellainenkin asia kuin elämä, Gergov sanoo ja hymyilee.
Kaikista olennaisinta hänen mielestään olisi puuttua ongelmiin jo ennen kuin ne vaativat diagnoosin ja pitkän terapian.
Koulujen oppilashuollon ja erikoissairaanhoidon väliin pitäisi hänen mielestään saada porras, johon osa terapian tarpeessa olevista nuorista voisi pysähtyä. Kaikki heistä eivät ehkä tarvitsisi erikoissairaanhoitoa tai pitkää psykoterapiaa, jos lyhyempiä hoitoja olisi tarjolla nopeammin.
Vuodenvaihteessa aloittavilla hyvinvointialueilla onkin Gergovin mukaan nyt tuhannen taalan paikka huolehtia näistä asioista ja varmistaa hoidon saanti – tasapuolisesti ja alueesta riippumatta.