Ihminen selittää eriskummalliset kokemukset mielellään yliluonnollisiksi tapahtumiksi.
Selittämätön valoilmiö, kuolleen henkilön näkeminen ja omasta ruumiista irtautuminen. Eri lähteiden mukaan jopa puolet ihmisistä on kokenut jotain yliluonnollista tai selittämätöntä.
Oudot kokemukset ovat tuttuja niistä kirjan kirjoittaneelle havaintopsykologi Jukka Häkkiselle.
– Usein joku kertoo minulle oudon kokemuksen ja sanoo, että selitäpä tämä. Aika usein sanon, etten pysty. Esimerkiksi enkelin näkeminen voi johtua niin monesta asiasta.
Häkkisen mukaan on paljon esimerkkejä siitä, että oudot ja yliluonnollisilta tuntuvat kokemukset tulevat aivoista. Tämä pätee myös moniin lukijoidemme kertomuksiin omista oudoista kokemuksistaan.
Eräs lukija kertoo kävelleensä tai ajaneensa useamman kerran pimeällä kadulla, jolla palaa katuvalot. Vähän ennen hänen saapumistaan valopylvään kohdalle valo on sammunut. Hänen ohitettuaan pylvään valo on taas syttynyt.
Lukijan mukaan tapahtuma on toistunut eri paikoissa ja joskus valopylväitä on ollut useampi peräkkäin. Tuttujen mukaan heillä valot ovat samoissa paikoissa toimineet normaalisti.
Jukka Häkkinen antaa tapaukselle selitykseksi illusorisen korrelaation. Ihminen on saattanut kulkea samoista paikoista satoja kertoja, mutta aivot eivät kiinnitä huomiota tilanteisiin, jolloin valot toimivat normaalisti. Valojen toimimattomuutta pitäisikin verrata kulkukertojen kokonaismäärään.
– Samantyyppisestä ilmiöstä on kyse, jos vaikka juuri ajattelemme tiettyä ihmistä, ja sitten hän soittaa. Meille tulee tunne asioiden yhteydestä toisiinsa.
Läheisen menettänyt voi kokea läheisen läsnäolon kokemuksia, mutta ne liittyvät suruun.
Jukka Häkkinen
Harvemmin ihminen laskee niitä kertoja, kun jotain henkilöä ajateltuaan puhelin ei soinutkaan.
Toinen lukija kertoo ajaneensa autoa, kun oranssi valoilmiö lähestyi autoa valtavalla nopeudella ja teki yhtäkkiä 90 asteen käännöksen länteen. Autossa istui lukijan mukaan kolme ihmistä ja kokemuksesta ei ole juurikaan haluttu jälkikäteen puhua.
Häkkisen mukaan tapaus voi selittyä sillä, että aivot eivät ole kehittyneet astronomiseksi instrumentiksi. Aivot voivat tulkita, että kaikki tapahtuu ihmisen lähipiirissä. Ihminen voi esimerkiksi ajatella kuun seuraavan häntä.
– Kuun saa seuraamaan itseään, jos sitä alkaa niin katsella. Kuu on kaukana eikä liiku, mutta aivot voivat tulkita, että nyt se liikkuu samaa vauhtia kuin minä. Tässäkin tapauksessa voi olla kyse kuusta tai muusta valoilmiöstä. Tien mutkitellessa ja auton kääntyillessä voi tuntua, että valo seuraa tai muuten poukkoilee.
Häkkinen kertoo kolmannen esimerkin siitä, miten yliluonnolliselta tuntuva tapaus voikin selittyä rationaalisesti. Yhdysvalloissa sattuneeseen tapaukseen liittyy punainen kenkä.
Henkilö oli ollut sairaalassa leikkauksessa. Leikkauksen aikana hän koki irtautuneensa ruumistaan ja leijailleensa sairaalan toisen kerroksen ulkopuolella. Sieltä hän oli erottanut yhden sairaalahuoneen seinälistan päällä punaisen kengän.
Herättyään henkilö kertoi havainnostaan henkilökunnalle. Hänen mukaansa kenkää ei voinut erottaa mitenkään muuten kuin sairaalan ulkopuolelta ja monen metrin korkeudesta.
Sairaanhoitaja meni tarkistamaan asiaa ja kykeni lopulta ikkunasta puoliksi ulos vääntäytymällä erottamaan kengän listan päältä.
Erikoinen tapaus innosti paikalliset skeptikot tutkimaan asiaa. Lopulta he huomasivat, että sairaalaan sisään tultaessa kaikki sinne kävelevät pystyvät tietyssä kohdassa erottamaan kengän.
– Näin tarina muuttui, vaikka henkilöllä oli ollut dramaattinen kokemus. Harvoin näitä kokemuksia on tosin mahdollisuus näin tutkia, Häkkinen muistuttaa.
Häkkisen mukaan outoja kokemuksia voi selittää usein laaja kirjolla erilaisia syitä. Mieli esimerkiksi muokkaa muistikuvia, lisää ja poistaa yksityiskohtia. Kokemuksesta syntyy tarina. Tarinan sisältämän alkuperäisen kokemuksen lähteille pääseminen voi olla hyvin vaikeaa.
Kokemus voi johtua myös muista inhimillisistä syistä kuin muistin toiminnasta. Esimerkiksi näkövamma, migreeni, kuume, stressi, väsymys tai suru voivat aiheuttaa epätavallisia kokemuksia.
– Läheisen menettänyt voi kokea läheisen läsnäolon kokemuksia, mutta ne liittyvät suruun. Ne eivät kerro mielenterveyden häiriöistä, vaan aivot vain toimivat näin.
Tästäkin Häkkisellä on esimerkki. Hän kävi tapaamassa eläkkeellä olevaa poliisia, joka asui palvelutalossa. Iäkäs mutta skarppi mies oli ollut illalla katsomassa huoneessaan televisiota. Yhtäkkiä hän oli havainnut liikettä silmäkulmastaan.
Siellä hänen ajat sitten kuollut puolisonsa viikkasi pyykkiä ja laittoi lakanoita kaappiin. Päälläkin oli vanha tuttu aamutakki. Hetken kuluttua ilmestys katosi. Miehellä oli kuitenkin tapahtumasta selitys.
– Hän sanoi, että kyllä hän tietää, että tämä on jokin aivojuttu. Sitten hän lisäsi, että oli joka tapauksessa mukava nähdä puolisoa pitkästä aikaa.
Häkkisen mukaan mies koki näyn lohduttavana eikä edes yliluonnollisena. Jollekulle toiselle näky olisi voinut edustaa kummitusta ja kokemus olisi tuntunut pelottavalta ja ahdistavalta.