Thaimaalais-suomalaisen tutkimuksen mukaan osa trooppiseen ilmastoon tottuneista palelee jo alle 25 asteessa.
Talviaamuna Terttu Kandelin laskeutuu portaat alas veteen ja lähtee uimaan rauhallisin vedoin. Vesi on kuulemma viileää, ei vielä kylmää.
– Veteen pitää mennä heti. Muuten jää menemättä.
Asikkalalainen Kandelin on harrastanut talviuintia yli kolmekymmentä vuotta. Hän muistaa yhä ensimmäisen talviuintikertansa.
– Hoitolapsen äiti houkutteli minut mukaansa uimaan. Pakkasta oli 20 astetta.
Kandelin kertoo, että uinti kylmässä vedessä auttaa kipuihin, joita hänellä on sairastamansa fibromyalgian vuoksi. Fibromyalgia aiheuttaa kipua lihaksissa ja sidekudoksissa. Säryt ja kolotukset jäävät kylmään veteen.
– Minun ei tarvitse syödä pillereitä, kun käyn uimassa. Sairauteni vuoksi saan uida korkeintaan kolme minuuttia.
Kandelin käy uimassa ystävänsä kanssa noin kolmesti viikossa.
Kylmä vesi eli esimerkiksi talviuinti on voimakas kylmäkokemus. Muutaman minuutin kylmäaltistus on riittävä, mutta kylmään veteen hyvin sopeutunut voi uida pitempäänkin.
– Pitää muistaa, että keho jäähtyy vedessä nopeasti ja vaarana on alilämpöisyys. Lihasten jäähtyminen heikentää toimintakykyä ja uiminen vaikeutuu, sanoo Työterveyslaitoksen johtava tutkija Sirkka Rissanen.
Rissanen sanoo, että tieteellisesti kylmän veden terveysvaikutuksia ei ole pystytty aukottomasti todistamaan.
– Jonkinlainen immunologisen järjestelmän karaistuminen voi kuitenkin olla mahdollista. Koko keho sopeutuu kylmään, kun altistus on pitkäkestoista ja toistuvaa.
Kylmäaltistuminen on ihmiselle stressi, mutta talviuinnissa stressireaktio voikin laimeta.
Veri kuljettaa myös lämpöä.
Sirkka Rissanen
– Sympaattinen hermosto aktivoituu kylmäaltistuksessa, aiheuttaa fysiologisia reaktioita ja vapauttaa stressihormoneita elimistön puolustustaistelussa kylmää vastaan. Hormonipitoisuudet laskevat kylmässä vedessä ja uimari kokee, että henkisen jännityksen aiheuttama stressi jäi avantoon.
Huonelämpötila näyttää pariakymmentä astetta eli on suositusten mukainen. Silti viluttaa. Villasukat jalkaan ja villatakki ylle!
Jos on tottunut oleilemaan vaikkapa 23 asteen huonelämpötilassa, muutaman asteen pudotus voi tuntua kylmältä.
– Kylmään totutaan kuten kuumaan eli vähitellen, kun sille altistutaan säännöllisesti. Ääreisosat eli sormet ja varpaat sopeutuvat kylmään nopeammin kuin koko keho, jota suojataan vaatteilla, Rissanen sanoo.
Makuuhuoneen lämpötila voi olla allekin 20 asteen, sillä viileässä uni voi olla parempaa.
Kylmänsietoon vaikuttavat Rissasen mukaan esimerkiksi kehonkoostumus, ikä, kunto, ulkoilun määrä ja jossain määrin sukupuoli.
– Palelevaisuus voi johtua esimerkiksi siitä, että on vähän lihasmassaa ja on muutenkin hento. Toisaalta kylmäherkkyyteen voivat vaikuttaa jotkin geneettiset ominaisuudet.
Jos ihminen on herkkä palelemaan, hän saattaa myös välttää esimerkiksi ulkoilua kovin kylmällä, jolloin hän ei karaistu eikä sopeudu kylmään.
Erilaiset sairaudet ja lääkkeet voivat heikentää kylmänsietoa. Jos on hengitys- tai sydänverenkiertoelimistön sairauksia, kylmä rasittaa, koska sydän joutuu tekemään enemmän töitä verenkierron säilyttämiseksi.
– Jos raskasta työtä tehdään ulkona, tulee kaksinkertainen kuormitus. Kylmä viima kasvoille nostaa verenpainetta hyvinkin paljon ja nopeasti.
Keho ja elimistö alkavat tottua viileyteen yleensä parissa viikossa.
Ehdoin tahdoin ei tarvitse palella jatkuvasti. Jos vielä parin viikon jälkeenkin aiempaa viileämpi huonelämpötila tuntuu liian kylmältä, sitä kannattaa Rissasen mukaan hiukan nostaa.
Kylmyyteen voi liittyä myös yksilöllisiä oireita, kuten Raynaud’n syndroomassa. Kylmässä verisuonet supistuvat hyvin voimakkaasti, mikä aiheuttaa valkosormisuutta. Myöhemmin iho saattaa muuttua sinertäväksi ja punoittavaksi.
Elimistön tavoite on suojata aivoja, sydäntä ja tärkeitä elimiä lämmönhukalta. Ihon reseptorit aistivat kylmän. Pintaverisuonet supistuvat ja pyrimme vähentämään lämmönhukkaa kehosta ulos.
– Veri kuljettaa myös lämpöä. Ensimmäinen reaktio kylmään on, että verenkierto etenkin ääreisosissa pienenee ja iholämpötila laskee.
Kun verisuonten supistukset eivät enää riitä ylläpitämään lämpöä, alkavat vilunväristykset. Nostamme hartioita korviin, kehon jännitys kasvaa, ja alkaa lihasvärinä, joka tuottaa lämpöä.
– Joillakin lämpöä voi tuottaa myös ruskea rasva, mutta se ei ole niin suuressa osassa, jos ihminen on hyvin kylmässä.
Rissasen mukaan aiemmin luultiin, että ruskeaa rasvaa on vain pikkuvauvoilla. Kun kuvantamisjärjestelmät kehittyivät, aktivoitunutta ruskearasvakudosta löydettiin myös aikuisilta solisluun alta ja ylävartalolta.
– Yleensä se aktivoituu kylmässä hoikilla ihmisillä.
Suomalaisessa elintarvikeyrityksessä tutkittiin kehon ja sormien jäähtymistä. Lämpötila oli siellä paikoitellen alle neljä astetta. Kylmien tuotteiden käsittelyssä tarvittiin sorminäppäryyttä.
– Kevyt toistotyö aiheutti tuki- ja liikuntaelinoireita esimerkiksi hartioihin. Kylmässä tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyys kasvaa, Rissanen sanoo.
Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin kylmäaltistuksen ja vaatetuksen vaikutusta lämpötasapainoon ja toimintakykyyn kaivoksissa työskentelevillä. Kylmä heikensi hiukan lihasten toimintaa ja käsien jäähtyminen sorminäppäryyttä. Jäähtyneiden lihasten voimakkuus väheni. Kylmä hidasti myös toimintakykyä.
Parhaillaan käynnissä on tutkimus, jossa yritetään etsiä sopivinta vaihtoehtoa suojata kasvot pakkaselta puhaltimella varustetulla hengityksensuojaimella. Teollisuudessa ja kaivosalan töissä hengityksensuojainta tarvitaan talvellakin.
