Minna Korhonen-Sommarbergille palkitsevinta on, kun elämästä selviytyminen muuttuu elämän elämiseksi.
Psykoterapeutti Marika Hopeakoski, 46, joutuu usein tarjoamaan ei-oota. Paikkoja Kela-korvattavaan kuntoutuspsykoterapiaan kysellään päivittäin.
Yrittäjänä Jyväskylässä toimiva Hopeakoski keskustelee asiakkaidensa kanssa usein suorittamisesta ja joutuu muistuttamaan asiasta itseäänkin: tekisi mieli auttaa kaikkia.
– On vain pakko rajata asiakasmäärää, muuten tätä työtä ei jaksa tehdä, Hopeakoski sanoo.
Psykoterapiajakson alussa ihmiset voivat usein huonosti. Se, kun elämä alkaa järjestyä ja uusia toimintatapoja löytyä, on Hopeakoskelle vaikuttava kokemus.
Asiakkaat ovat hyvin erilaisissa tilanteissa. Tietyt teemat kuitenkin toistuvat: suorittaminen, vaativuus itseä kohtaan ja työssä jaksaminen.
Suorittamisen mukana kulkee ihmisten ankara suhtautuminen itseensä.
Taustalla on pelko, tuleeko hyväksytyksi sellaisena ihmisenä tai työntekijänä kuin on, omine rajoineen.
Minna Korhonen-Sommarberg
– Psykoterapiassa asiakkaan sisäinen puhe itselleen muuttuu usein lempeämmäksi, Hopeakoski sanoo.
Terapiassa opitaan usein hyväksymään omaa keskeneräisyyttä ja inhimillisyyttä. Se on palkitsevaa myös terapeutille.
Hopeakoski on erikoistunut ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan. Siinä paitsi pysähdytään kipukohtien äärelle, myös suunnataan katse toivottuun lopputulokseen.
Parhaassa tapauksessa asiakkaan käsitys itsestä kirkastuu. Moni saattaa nähdä vanhentuneen, hänelle vuosia kerrotun tarinan sijaan itsensä uudella tavalla.
– Ihmiset elävät pitkäänkin tarinoiden ja uskomusten kanssa: olet tyhmä, laiska, sinusta ei ole mihinkään. On aivan huikeaa, kun pääsee todistamaan ihmisen kasvua omaan mittaansa. Se tuntuu etuoikeudelta.
Kymmenisen vuotta psykoterapeuttina toiminut Hopeakoski ajattelee, että asiakkaiden asiat saavat koskettaa terapeuttia.
– Se, että heidän kokemuksensa ovat minulle merkityksellisiä, voi olla terapiasuhteessa hoitavaa. Ammattilaisena kyllä pärjään kokemusten kanssa ja osaan niitä käsitellä.
Hän ei voi olla kiintymättä asiakkaisiinsa eikä haluakaan. Kuntoutusterapiassa terapiasuhde voi kestää kolmekin vuotta.
– Tässä pysähdytään ihan eri tavalla toisen ihmisen äärelle kuin arkitason kohtaamisissa. Syntyy syvää ymmärrystä. Sanon usein asiakkailleni, että vaikka et tiedäkään elämäni yksityiskohtia, niin tiedät kyllä, kuka olen.
Psykoterapeutin on pidettävä myös itsestään huolta. Koska psykoterapeutilla on vaitiolovelvollisuus, hän ei voi puhua työasioistaan kovin yksityiskohtaisesti kenenkään kanssa. Sitä varten on työnohjaus, jossa Hopeakoski käy säännöllisesti. Hän on myös itse työnohjaaja.
Minna Korhonen-Sommarberg, 53, pitää vastaanottoa Kouvolan Kuusankoskella. Hän on psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti sekä työnohjaaja.
Korhonen-Sommarbergin työssä on palkitsevinta, kun asiakas alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Elämästä selviytyminen muuttuu elämän elämiseksi.
– Se on paras palkkapäivä, vaikka yrittäjällä ei varsinaista palkkapäivää olekaan, Korhonen-Sommarberg sanoo.
Kaikkia psykoterapia ei auta.
– Terapia auttaa vähintäänkin jäsentämään omaa elämää ja lisäämään itsetuntemusta. Joskus joudutaan toteamaan, että nyt päästiin tähän asti.
Suurin osa Korhonen-Sommarbergin asiakkaista on Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa, jonka tavoitteena on tukea työ- tai opiskelukykyä. Lisäksi hänellä on lyhytterapia-asiakkaita.
Työpäivien pituus vaihtelee: joinakin päivinä on vain kolme asiakasta, joinakin jopa kahdeksan.
Vapaita aikoja kysellään pääkaupunkiseudulta asti.
– Kasvavan terapiatarpeen todella huomaa. Minun on kuitenkin pakko pitää kiinni sopivasta työmäärästä, jotta asiakkaille riittää annettavaa.
Vaativuuden ja suorittamisen teemat toistuvat myös Korhonen-Sommarbergin vastaanotolla.
Ihminen on taitava kehittelemään selviytymiskeinoja, joilla hän saattaa sinnitellä pitkäänkin. Suorittaminen on yksi yleisimmistä, ja sillä haetaan usein hallinnan tunnetta.
– Monet yrittävät selviytyä itsensä varassa todella pitkään. Mutta kun elämään tulee lisää kuormittavia tekijöitä, selviytymiskeinot eivät enää riitä. Voi käydä niin, että ei enää pärjääkään omien tunteidensa kanssa.
Korhonen-Sommarbergin mukaan suorittamiseen liittyy usein juuri vaativuus itseä kohtaan. Se voi alkaa jo lapsuuden kiintymyssuhteesta.
– Jos on turvallista olla toisen ihmisen varassa, uskaltaa herkemmin kertoa vaikkapa töissä, että nyt en pärjää. Jos turvallisia kokemuksia ei ole, syntyy sisäinen turvattomuuden tunne. Ihminen alkaa kannatella itse itseään ja vaativuus kasvaa, hän avaa.
Korhonen-Sommarbergin vastaanotolla keskustellaan usein myös rajoista. Miellyttäminen on hänen mukaansa yleinen toimintamalli, etenkin naisilla.
– Terapiassa etsitään usein yhteyttä terveeseen, rakentavaan aggressioon ja itsekkyyteen. Se tuo jämäkkyyttä omien rajojen suojaamiseen.
Tämä on Korhonen-Sommarbergin mukaan suomalaisille usein vaikeaa, samoin kuin omien tarpeiden ilmaiseminen. Monet odottavat, että läheinen tai esimies huomaa vaikeat asiat ilman, että niitä tarvitsisi sanoa ääneen.
– Aikuisten ihmisten täytyy vain harjoitella ilmaisemaan oma kantansa. Se on vaikeaa mutta opittavissa.
Rajojen asettamiseen liittyy usein häpeää. Se on tunteista vaikein ja kietoutuu koko persoonaan, Korhonen-Sommarberg uskoo.
– Taustalla on pelko, tuleeko hyväksytyksi sellaisena ihmisenä tai työntekijänä kuin on, omine rajoineen.