Salaliittoteorioihin uskomisen taustalla on ihmisten vaikeus hyväksyä elämän sattumanvaraisuutta.
Prinsessa Dianan kuolema, terrori-isku WTC-torneihin ja koronapandemia. Näiden ja monien muiden erilaisten tapahtumien ympärille on kehitetty salaliittoteorioita, jotka kyseenalaistavat virallisen totuuden.
Aiheesta uuden kirjan Salaliittoteorioiden filosofia – Temppeliherroista liskoihmisiin (Gaudeamus, 2021) julkaissut professori Juha Räikkä Turun yliopistosta toteaa, että sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kannattavat ainakin yhtä salaliittoteoriaa.
– Salaliittoteorioihin uskominen on yleisinhimillinen taipumus, eikä niihin uskovien ajattelussa ole aina sinällään mitään vikaa. Kysymys on enemmän siitä, mihin tietolähteisiin he luottavat.
Yleensä salaliittohuhuissa kiistetään tavanomaisten tiedotusvälineiden välittämät uutiset. Räikän mukaan esimerkiksi Suomessa valtaosa ihmisistä luottaa sanomalehtiin ja Ylen uutisiin, mutta osa kansalaisista ei usko valtamediaan.
Molemmat ryhmät muodostavat mielipiteensä usein kuitenkin samalla tavalla.
Sattuma on ihmisille psykologisesti epätyydyttävin selitys.
Juha Räikkä
Räikkä muistuttaakin, että uuden tai vaihtoehtoisen tiedon etsiminen ei tarkoita salaliittoa. Salaliittoteoriastakin voidaan puhua vasta, kun näyttöä sen totuudellisuudelle on häiritsevän vähän.
– Kaikki salaliitot eivät myöskään ole luonteeltaan pahoja. Maailman historiasta tiedetään, miten salaliittojen avulla on syrjäytetty esimerkiksi diktaattoreita.
Aika ajoin paljastuu myös salaliittoja, joiden olemassaolosta ei monilla ihmisillä ole ollut aavistustakaan. Tästä esimerkkinä käy tapaus, jossa autovalmistaja Volkswagen jäi kiinni autojen päästömittausten peukaloinnista.
Räikkä muistuttaa, että salaliittoja tapahtuu koko ajan ja niiden takana on esimerkiksi taloudellisia ja poliittisia motiiveja.
Tämä tekee salaliittoteorioihin uskomisen helpoksi.
– Esimerkiksi väärää tietoa voidaan levittää, kun halutaan edistää tiettyä politiikkaa. Sotkemalla julkista keskustelua voidaan vaikeuttaa päätöksentekoa.
Miksi salaliittoteorioihin sitten suhtaudutaan väheksyen, vaikka paljastuneista salaliitoista on todisteita?
Räikän mukaan taustalla on kysymys luottamuksesta. Esimerkiksi New Yorkin WTC-tornien iskusta on salaliittoteorian tueksi esitetty paljon todisteita ja argumentteja. Edelleen puuttuu kuitenkin sellainen ratkaiseva tieto, joka muuttaisi yleistä totuutta.
Terve epäily on siis hyväksi, mutta lopulta meidän on kyettävä luottamaan eri lähteistä saatuihin tietoihin.
– Luottamus lähteisiin on tietämyksen ehto. Jos emme luota tiedollisten auktoriteettien tuottamaan julkiseen tietoon ja epäilemme kaikkea, mitä emme osaa itse tarkistaa, on seurauksena tietomäärämme katastrofaalinen romahtaminen.
Räikkä peräänkuuluttaa kriittistä ajattelua. Suurin osa tiedostamme on joka tapauksessa peräisin muilta, ja todisteet kasautuvat ajan myötä.
– Sitten voimme pikkuhiljaa muodostaa oman mielipiteen, eikä kaikesta tarvitse olla mielipidettä, hän muistuttaa.
Lähteisiin luottamiseen perustuu myös usko valtamediaan. Medialla on useita valvontamekanismeja, eikä mitä tahansa voi julkaista eikä sanoa ilman seuraamuksia.
– Pidemmällä aikavälillä tulee aina todisteita, silminnäkijöitä ja kokemuksia. On hyvä muistaa, että myös epäonnistumiset ovat tärkeitä. Ajan kuluessa voi käydä ilmi, että jokin tieto ei pidä paikkaansa.
Räikän mukaan luottamusta rakennetaan tehokkaalla viranomaistoiminnalla, moniäänisellä lehdistöllä ja tasapainoisella politiikalla.
– Kaikki ihmiset pitää saada tuntemaan osallisuutta – ettei osaa työnnetä syrjään. Tämä on poliittinen prosessi, jota voidaan edelleen kehittää.
Räikän mukaan salaliittoteorioihin uskomisesta ei välttämättä seuraa suuria ongelmia. Osa teorioista on vitsejä, mutta toki ongelmallisiakin esimerkkejä on. Siksi salaliittoteorioiden levittämiseen tulee suhtautua vakavasti.
– Niistä voi seurata väkivallantekoja ja ilkivaltaa. Ilmastonlämpenemisen kieltävän teorian levittäminen voi johtaa siihen, ettei olla valmiita ympäristötalkoisiin. Siksi kannattaa varoa, ettei teorioita ihan kevyesti levitetä.
Koronapandemia on nostattanut oman salaliittoteoria-aaltonsa. Tämä on osoitus siitä, että ihmisten voi olla vaikea hyväksyä elämän sattumanvaraisuutta.
Räikän mukaan on hyvä muistaa, että merkittävä osa maailman tapahtumista näyttäisi koostuvan tarkoituksellisen toiminnan tahattomista sivuvaikutuksista ja seurauksista.
Sellaisista, joita ei osattu ennakoida juuri lainkaan.
– Sattuma on ihmisille psykologisesti epätyydyttävin selitys. Mieluummin ajatellaan, että tapahtuman taustalla on henkilö, ryhmä tai valtio. Sattuman varassa oleminen ei tunnu kivalta, mutta sen kanssa vain täytyy elää.