Hyvinvointi: Kuppauksesta haetaan lievitystä kipuihin – kuivakuppaus on veretön vaihtoehto 

Kuivakuppaus on maailmalla yleisempää kuin Suomessa.

Kuppeja asetellaan alueille, joissa tuntuu kipua. Luomia tai rikkoutunutta ihoa varotaan, Iiris Pesonen kertoo. Juha Inkinen

Ilkka Ritvanen

Selässä tuntuu kevyt nipistys, kun kuppari asettaa imu­sarven selkääni. Tällä kertaa kuppia ei oteta pian pois ja tehdä samaan kohtaan pieniä viiltoja, sillä meneillään on kuivakuppaus.

Syynä ei ole pelkästään toimittajan vastenmielisyys jo verikokeen ottamista vastaan. Perinteitä noudattava kuppari ei tee märkä- eli verikuppausta mätäkuun aikana.

– Verikuppaus ei minusta satu yhtään enempää. Eniten tässä tuntuu imukupin laittaminen, joensuulainen kuppari, lähihoitaja, hieroja ja vyöhyketerapeutti Iiris Pesonen sanoo.

Kuivakuppauksen sanotaan auttavan muun muassa migreeniin, iskiakseen ja fibromyalgiaan.

Itse olen kyseisiltä vaivoilta onneksi säästynyt, joten toiveeni ovat samansuuntaisia kuin vaikkapa 23 olympiakultaa voittaneella yhdysvaltalaisella uimarilla Michael Phelpsillä. Kuvat kuivakuppauksen jäljet olkapäissään kilpailleesta mestarista levisivät laajalle Rion olympialaisten aikaan vuonna 2016.

Kuivakuppauksen jäljet näkyvät iholla useita päiviä. Juha Inkinen

Eniten tässä tuntuu imukupin laittaminen.

Iiris Pesonen

Minäkin haluaisin nopeuttaa palautumista ja vähentää lihaskipuja. Viikonlopun patikkaretken ja kolmen ihmisen tarvikkeiden kantaminen tuntuu olkapäissä ja alaselässä.

Ensimmäiset tiedot kuppauksen ja suoneniskennän käytöstä ovat Mesopotamiasta vuodelta 3300 ennen ajanlaskun alkua. Tietoja tai esineistöä on säilynyt myös Egyptin korkeakulttuurin ja antiikin ajoilta.

Kiinassa kuppaus on säilynyt ja kehittynyt osana niin sanottua perinteistä lääketiedettä. Monet kuppauksessa käytettävät kehon pisteet ovat samoja, joita käytetään myös akupunktiossa.

Euroopassa kuppaus on ollut osa kansanlääkintää keskiajalta asti. Sitä tehtiin myös virallisen lääketieteen parissa aina 1800-luvulle saakka.

Muualla maailmassa kuivakuppaus on yleisempää. Suomessa verikuppaus on säilynyt hoitomuotona näihin päiviin asti. Vielä 1980-luvulla 1–2 prosenttia väestöstä kävi säännöllisesti kupattavana.

Kuppausta ei voi tehdä muun muassa ihmisille, joilla on verenohennuslääkitys, tulehtunut ihottuma tai vaikea diabetes. Juha Inkinen

Tämänhetkistä suosiota on vaikea arvioida. Iiris Pesosella kuppausasiakkaita on käynyt useita kertoja kuukaudessa.

Tällä hetkellä hän tekee verikuppaukset vain kotikäynteinä sopivan saunallisen tilan puuttuessa.

Yksi asiakkaista on maanviljelijä Aaro Niemeläinen, 66. Hän on käynyt säännöllisesti verikuppauksessa noin kahdeksan vuotta. Alkuperäisenä ajatuksena oli saada apua astmaan.

– Ei se ainakaan pahemmaksi ole mennyt, hän toteaa.

Niemeläinen kupataan kolme kertaa vuodessa. Hän on tyytyväinen hoitoon ja aikoo jatkaa sitä.

– Olo on hoidon jälkeen kevyempi. Jalka nousee, hän sanoo.

Aikoinaan sairauksien uskottiin aiheutuvan kehon nesteiden eli veren, liman, sekä mustan ja keltaisen sapen välisestä epätasapainosta. Kuppaamalla tai muuten verta laskemalla nesteiden välistä suhdetta pyrittiin muuttamaan.

Nykyään kuppauksen uskotaan toimivan esimerkiksi ärsytyshoitona. Se edistää kehon omien kipua lievittävien ja rauhoittavien mekanismien toimintaa ja näin vähentää kipuja ja auttaa paranemista.

Verikuppauksessa käytetään perinteisesti pientä kuppauskirvestä, joka desinfioidaan ja teroitetaan aina käytön jälkeen. Iiris Pesonen käyttää kertakäyttöistä kirurginveistä. Juha Inkinen

Märkäkuppauksessa pintaverenkierron myös uskotaan puhdistuvan kuona-aineista.

– Se siis vähentää maksalle ja munuaisille tulevaa kuormaa, Iiris Pesonen sanoo.

Olo on kuin siilillä, kun makaan sarvet selässä hierontapöydällä. Noin kymmenen minuutin jälkeen sarvet otetaan pois.

Kuppari Iiris Pesonen sanoo näkevänsä mustelman tummuudesta, missä kohtaa pahimmat kivut ovat.

Toden totta, alaselkääni jomottaa vasemmalta puolelta ja samaan kohtaan on ilmestynyt mojova jälki. Sama ilmiö tapahtuu kuulemma myös verikuppauksessa. Kipeästä kohdasta vuotaa enemmän verta.

Kuivakuppauksen jälkeen Pesonen levittää selkään reilusti hierontaöljyä ja tekee imukuppihieronnan. Kyseessä on eräänlainen käänteinen hieronta – painelun sijaan ihoa nostetaan rivakasti liikkuvalla imukupilla. Tavallisesta hieronnasta poiketen käsittelyssä ei tarvitse varoa luita tai selkärankaa.

– Monet fibromyalgiaa sairastavat saavat apua imukuppihieronnasta. Tavallinen hieronta usein vain lisää kipuja, Pesonen sanoo.

Imukuppihieronnan sanotaan tehoavan myös selluliittiin. Silloin hierontaa on kuitenkin tehtävä päivittäin.

Jälkeenpäin olo on raukea, kuin kevyen hieronnan jälkeen. Olkapääkivut ovat hellittäneet.

Uintinopeudesta en tiedä, mutta uimarannalla mustelmille pumpattu kehoni kyllä kerää katseita.

Vaikutuksesta ei ole näyttöä

Kuppauksen väitetyt vaikutusmekanismit ja terveysvaikutukset eivät kestä tieteellistä tarkastelua, sanoo kansanterveystieteen professori Tomi-Pekka Tuomainen Itä-Suomen yliopistosta.

– Aika selvä asia on se, että sillä ei ole vaikutusta.

Tuomaisen mukaan märkä- ja kuivakuppauksessa aiheutetaan iholle pieniä traumoja, joiden myötä käynnistyy paikallinen korjausmekanismi. Laajempaa vaikutusta sillä ei ole.

Märkäkuppauksessa kehosta myös poistuu verta. Mitään kuona-aineita poistavaa vaikutusta sillä ei hänen mukaansa voi olla.

– Samaa verta kiertää joka puolella kehoa.

Veren poistamisella voidaan hoitaa häiriötä, jossa elimistöön kertyy liikaa rautaa. Silloinkin Tuomainen suosittelee mieluummin verenluovutusta.

Märkäkuppauksessa haavojen tekeminen aiheuttaa infektioriskin, jota ei Tuomaisen mukaan kuitenkaan kannata liioitella.

– Ihoon tulee vikoja koko ajan vaikka ulkona touhutessa, ja haavat paranevat.

Huippu-urheilijoiden, kuten olympiauimari Michael Phelpsin luottamus kuppaukseen ei Tuomaisen mukaan ole osoitus menetelmän tehosta.

– Se kertoo enemmän siitä, kuinka kovaa kilpailu on. Vaikka kuppauksesta olisi keholle enemmän haittaa kuin hyötyä, voi se antaa henkisellä puolella etua, hän pohtii.

Kuppausta on Suomessa tutkittu lähinnä kyselytutkimuksin. Niissä asiakkaat kertovat yleensä saaneensa kuppauksesta apua erityisesti kipuihin.

Tuomaisen mukaan ihmiset kokevat kysyttäessä hyvin monenlaiset hoidot tehokkaiksi. Pelkkä oma kokemus ei kuitenkaan riitä osoittamaan tehoa.

Kuppauksen todellisen vaikutuksen selvittämiseksi sitä tulisi tutkia sokkoutetussa asetelmassa, jossa ihminen ei tiedä, saako hän todella hoitoa vai ei. Tällaisen tutkimuksen järjestäminen olisi hyvin vaikeaa.

– Lääketieteen näkökulmasta tällaisten raskaiden tutkimusten tekeminen ei olisi kovin kiinnostavaa. Jo etukäteen on päivänselvää, ettei sillä voi olla vaikutusta, Tuomainen sanoo.

Kommentoi

Palvelut