Jatkuvan oppimisen ei pidä päättyä eläkkeelle jäämiseen.
Jatkuvalla eli elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan useimmiten työikäisten osaamisen päivittämistä. Sen pitäisi olla kuitenkin mahdollista kaikenikäisille, ja tähän kysyntään vastaa Ikääntyvien yliopisto.
– Myös työelämän jälkeen on oltava mahdollisuus oppia. Se, että myös ikääntyneet pystyvät pitämään itsensä aktiivisina, tukee yhteiskunnan kokonaishyvinvointia, sanoo Jyväskylän kesäyliopiston rehtori Leena Meriläinen.
Meriläinen vastaa Jyväskylän Ikääntyvien yliopistosta, joka on lajissaan Suomen ensimmäinen. Se aloitti toimintansa vuonna 1985.
Ajatus Ikääntyvien yliopistosta on peräisin Jyväskylän yliopiston tuolloiselta liikuntatieteen professorilta Eino Heikkiseltä, joka oli tutustunut vastaavanlaiseen toimintaan Keski-Euroopassa.
– Ideana on ollut tarjota senioriväestölle oikeus ja mahdollisuus opiskeluun, mutta niin, että siitä tehdään mukavaa ilman suoritteita. Tavoitteena on lisätä hyvää oloa ja edistää niitä taitoja, joilla voi ylläpitää omaa terveyttään, Meriläinen kertoo.
– Alusta asti tärkeää on ollut se, että toimintaa järjestetään yhdessä Jyväskylän yliopiston asiantuntijoiden kanssa. Se varmistaa, että opetuksen laatu pysyy korkealla ja että tuoreet tiedesisällöt avautuvat helposti ymmärrettäviksi.
P olitiikkaa ja uskontoa vältetään käsittelemästä vakaumuksellisesti, sillä tällaiset mieltymykset ovat yksityisasioita.
Leena Meriläinen
Nykyisin Ikääntyvien yliopistoja toimii kymmenessä Suomen kaupungissa.
Jyväskylän Ikääntyvien yliopiston luentoja seurataan verkon kautta noin 65 paikkakunnalla eri puolilla Suomea.
Ikääntyvien yliopiston toimintaan voi osallistua pohjakoulutuksesta ja aiemmasta ammatista riippumatta, eikä ikärajoja ole.
– Opiskelijoitamme yhdistää tiedollinen uteliaisuus. Joillekin akateemiset opinnot ovat harrastus, joillekin nuoruuden haave, joka ei koskaan toteutunut, Meriläinen kertoo.
Uuden tiedon äärelle voi päästä luennoilla, seminaareissa, kursseilla ja opintomatkoilla. Kursseilla ja seminaareissa opitaan muun muassa kieliä, kirjoittamista, klassista musiikkia, filosofiaa ja digitaitoja.
Suosituimpia ovat kuitenkin luennot. Tarjolla on vuorotellen sekä yleisluentoja että terveyteen, hyvinvointiin ja ympäristöön liittyviä luentoja.
Luentojen aiheet päättää opiskelijoista koottu suunnitteluryhmä.
– Meille on tullut ensi syksyn luentosarjaa varten jo yli 400 aihe-ehdotusta. Osallistujat äänestävät niistä kiinnostavimmat, ja sen jälkeen suunnitteluryhmä koostaa eniten ääniä saaneista mielenkiintoisen ja monipuolisen ohjelman, Meriläinen kertoo.
Hänen mukaansa yleisluennoilla käsitellään ennen muuta humanistisia ja yhteiskunnallisia aihepiirejä.
– Historiaa ja kulttuuria käsitteleviä luentoja on jokaisella lukukaudella. Sen sijaan politiikkaa ja uskontoa vältetään käsittelemästä vakaumuksellisesti, sillä tällaiset mieltymykset ovat yksityisasioita.
Luennoitsijoita on ollut helppo saada.
– Yritämme aina etsiä pätevimmän asiantuntijan kullekin aiheelle. Se onnistuu yleensä hyvin, sillä meillä on hyvä maine.
– Opiskelijat ovat kriittisiä ja kannustavia, ja usein luennon päätteeksi syntyy todella mielenkiintoista keskustelua yleisön ja luennoitsijan välille.
Vaikka tietoperusteisuus on ykkösasia, saa luennoitsijoiden osaamisessa näkyä myös vahva elämänkokemus.
Y hteisöllisyys ja virkistyminen ovat iso osa opiskelua. Monet opiskelijat ovat käyneet luennoilla jopa vuosikymmeniä, joten samanhenkisistä opiskelijoista on tullut vuosien varrella tuttavia, ellei ystäviäkin.
Koronan vuoksi toimintaa on pyöritetty verkossa jo lähes vuoden ajan.
– Kovasti odotamme paluuta lähiopetukseen, mutta on ollut ilo huomata, kuinka hyvin opiskelijoiden ja opettajien digitaidot ovat kehittyneet. Jos osallistumisessa on ongelmia, annamme apua.
– Mahdollisuus seurata luentoja myös etänä jatkuu varmasti koronan jälkeenkin, Meriläinen sanoo.
Ikääntyvien yliopiston luennoille ja kursseille osallistuminen on maksullista.
– Toimintaa pyöritetään puoliksi opiskelijamaksuilla, puoliksi opetusministeriön valtionosuusrahoituksella, Meriläinen sanoo.
Maksuilla ei kerätä voittoa vaan katetaan esimerkiksi luennoitsijoiden palkkioita ja matkakuluja.
Jyväskyläläisten Sirkka ja Olli Kokkosen eläkepäiviin kuuluu lukuisia harrastuksia, mutta Ikääntyvien yliopisto on ollut heille erityinen ilon ja innostuksen lähde.
Ensimmäisenä opinnot löysi Sirkka Kokkonen, 77. Hän aloitti pari vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen Ikääntyvien yliopiston tietotekniikkakurssit: ensin opiskelijana ja myöhemmin tutorina muille opiskelijoille.
– Ilmapiiri on ollut alusta asti hyväksyvä ja mukava. Ikääntyvien yliopistossa on hyvä henki.
Vuosien mittaan tutuksi ovat tulleet eri alojen seminaarit ja luennot sekä kielikurssit. Erityisen lähellä hänen sydäntään on ollut filosofia.
– Olen aina ollut utelias elämälle ja yhteiskunnallisille ilmiöille. Olisin halunnut opiskella yliopistossa, mutta nuorempana siihen ei ollut mahdollisuutta.
Sirkka Kokkonen on koulutukseltaan sairaanhoitaja, ja hän työskenteli terveydenhuoltoalan eri tehtävissä.
– Yliopisto on aina vetänyt minua puoleensa. Se on minulle kaupungin sydän.
Olli Kokkonen, 76, työskenteli lähes 40 vuotta Valmetilla tutkimus -ja asiantuntijatehtävissä. Työt veivät matkoille eri puolille maailmaa, ja säännöllisiin harrastuksiin osallistuminen työvuosina oli rajallista.
– Eläkkeelle jääminen toi radikaalin muutoksen, sillä sain alkaa taas harrastaa.
Ikääntyvien yliopiston hän löysi, kun hän lähti vaimonsa mukaan luennoille.
– Ne toimivat portinavaajina. Sitten lähdin mukaan luentosarjojen suunnitteluryhmään ja olen osallistunut muun muassa kulinarismiin ja musiikkiin liittyville kursseille.
Olli Kokkonen myös soittaa Ikääntyvien yliopiston The Grand Old Big Bandissa trumpettia.
Korona-aikana Kokkoset ovat kuunnelleet muiden tavoin luentoja etänä. Se ei vastaa lähiopetusta mutta on parempi kuin ei mitään.
– Yllättävän hyvin se on toiminut, ja luentojen taso on pysynyt korkeana, Olli Kokkonen sanoo.
Pariskunta uskoo, että Ikääntyvien yliopisto sopii heille hyvin siksi, että se on alusta asti tuntunut luontevalta tavalta lisätä omaa ymmärrystä maailmasta.
– Luennot ja seminaarit liittyvät muihin harrastuksiimme, joten ne tukevat hyvällä tavalla toisiaan.