Matkailu: Viettäisitkö yösi aavehotellissa? Tällaisia selittämättömiä ilmiöitä on koettu Suomen yöpymispaikoissa

Kummitukset ovat tuttu näky Suomen hotelleissa, kartanoissa, museoissa ja teattereissa. Osassa paikoista on jopa nimikkoaaveensa.

Imatran Valtionhotelli tunnetaan etenkin "harmaaksi rouvaksi" ristitystä kummituksesta. Esa Hiltula/Alamy/AOP

Tomi Kangasniemi

Mikä voisikaan olla parempi syy matkakohteen valinnalle kuin aavehavainnot? Historioitsija Mauri Karvosen, 38, uusin kirja Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (SKS) listaa monia mielenkiintoisia paikkoja, missä aaveita on tavattu. Mukana on niin hotelleita, museoita kuin teattereitakin.

– Olen lähtenyt siitä, että kaikki kohteet kirjoissani olisivat yleisölle avoimia paikkoja. Olen kirjoittanut kaikkiaan 38 kohteesta, ja niistä vain yksi on sellainen, mihin ei pääse.

Kummitustarinoilla on pitkä perinne. Karvosen kirjat osoittavat, että havaintoja aaveista tehdään ihan yhtä lailla nykyään kuin menneinäkin aikoina.

– Tarinoita on kerrottu aina, ja tarinat tontuista ja muista ovat olleet vastine nykyajan ”realitylle”. Tuoreitakin tarinoita on, ja ilmapiiri aavetarinoita kohtaan on entistä sallivampi.

Karvonen muistuttaa, että hän ei tutki kummituksia vaan tarinoita. Niihinkin hän suhtautuu tiedemiehen tavoin. Lähdekritiikki on tiukka, ja tieto tarinoista pitää saada useammasta lähteestä. Esimerkiksi Imatran Valtionhotellissa kummittelevasta ”harmaasta rouvasta” on havaintoja pitkältä ajalta.

– Monet tarinat ovat sellaisia, että niitä on kerrottu kauan. Eivät ne ole vain pölyttyneitä muistoja.

Ilmapiiri aavetarinoita kohtaan on entistä sallivampi.

Mauri Karvonen

Karvonen kertoo itse suhtautuvansa yliluonnollisiin ilmiöihin uteliaasti mutta varauksella.

– Ehdottomasti uskon, että sellaisia on, mutta ensin yritän etsiä luonnollista syytä. Jos ovi yllättäen aukeaa, mietin ensin, johtuuko se tuulesta.

Hänellä on omakohtaisia kokemuksia yliluonnollisista ilmiöistä. Se on hänen mukaansa väistämätöntä, kun on riittävästi tällaisia paikkoja kiertänyt.

– Ne ovat olleet erityisesti haju- tai kuulohavaintoja. Kuten että jossain paikassa, missä ei ole poltettu 60 vuoteen, alkaa yllättäen tuoksua sikari.

Historioitsija ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen on kolunnut Suomen aavetaloja tiuhaan. Visiitit ovat poikineet jo kolme kirjaa. Jussi Lopperi

Kotimaan kummituspaikkoihin mielivälle Karvosen kirjoissa riittää vinkkejä. Hänen omia suosikkejaan ovat esimerkiksi Hamina ja Fiskars. Molemmilla paikoilla on pitkä historia, ja aavebongarilla riittää niissä nähtävää.

– Kohteina myös Hämeenlinnan Aulanko hotelleineen ja luonnonpuistoineen on hurjan mielenkiintoinen. Pohjoisen kohteista Kemin Hotelli Merihovi on pieni mutta selkeästi erottuva paikka.

Aavepaikassa yöpymistä miettivälle kartanot ja hotellit tarjoavat vaihtoehtoja ympäri Suomea. Karvosen kirjan mukaan esimerkiksi Aulangon hotellin seitsemäs kerros on varsinainen kummituskerros.

Käytävällä liikkuu vieraita tuonpuoleisesta ja koputuksia kuuluu tyhjästä. Tavallista on myös, että vesihanat aukeavat itsekseen ja televisiokanavat vaihtuvat omia aikojaan. Näiden kaltaisia kokemuksia on Karvosen kirjan mukaan kymmeniä.

Imatran Valtionhotellissa asiakkailla on kokemuksia vaikeasti avautuvista ovista. Kun he ovat pyrkineet pois huoneistaan, on tuntunut kuin joku työntäisi täydellä voimalla vastaan. Anu Pakarinen

Imatran Valtionhotelli on kirjan mukaan Suomen tunnetuimpia kummitushotelleja. Hotellissa tiedetään yörespan töiden keskeytyneen erikoiseen havaintoon. Aulassa olevan tuoliryhmän tuolin istuinosa painui alas aivan kuin siihen olisi istunut joku. Karmeaa kokemusta lisäsi se, että pian painauma nousi hitaasti ylös äänen saattelemana. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään.

Aaveita on tavattu myös Kuopion Hotelli Puijonsarvessa. Siellä hotellin ravintoloiden keittiöissä kulhot, pannut ja kattilat kolisevat itsekseen. Hyllyiltä on myös selittämättömästi tippunut tavaroita lattialle ja tasoille.

Kummitukset ovat tuttuja myös hotellina toimivalle Katajanokan entiselle vankilalle. Karvosen kirjassa kerrotaan, miten yhden huoneen vessan lukko on napsahtanut itsekseen lukkoon, ja se on jouduttu avaamaan ruuvimeisselillä. Myös hiustenkuivaaja on mennyt päälle aamuyöstä. Valokuvaajan ottamaan kuvaan on myös Hella Wuolijoen sellin kohdalla ilmestynyt selittämättömästi tuntematon, vanhaan pukuun pukeutunut nainen.

Vanajanlinnan aaveet ovat tarinoiden perusteella normaalia aktiivisempia. Niiden harrastuksiin kuuluvat muun muassa biljardi ja nopanheitto. Outi Torvinen

Hämeenlinnan Vanajanlinna on sekin tunnettu aaveistaan. Tarinoiden mukaan biljardihuoneesta on usein kuultu, miten pallo putoaa lattialle. Kun asiaa on menty tarkistamaan, pallot ovat olleet siististi pöydällä. Lisäksi linnan pääaulasta on kuulunut nopanheiton ääniä ja valvontakameroihin on tallentunut ovien kahvojen kääntymistä itsestään.

Näiden kohteiden lisäksi aavehavaintoja on tehty monissa vanhoissa kartanoissa. Aavekokemuksia etsivän onneksi useimpiin niistä on myös mahdollisuus majoittua –  jos vain uskaltaa.

Suomen Kansallisteatterin aavehavainnoissa korostuvat edesmenneet näyttelijät. Anneli Tuominen-Halomo

Hän

Mauri Karvonen

Filosofian maisteri, historian ja rajatiedon asiantuntija sekä tietokirjailija.

Julkaissut kolme Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -kirjaa, joista uusin ilmestyi helmikuussa SKS:n kustantamana.

Asuu Jyväskylässä.

Perheeseen kuuluu 6-vuotiaat kaksoset.

Harrastaa pyöräilyä ja lukemista.

Hilppa ja Somersalmi vaanivat teattereissa

Hotelleiden ja kartanoiden lisäksi myös teatterit ovat mahdollisia aaveiden pesäpaikkoja. Uudessa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -kirjassa kerrotaan Joensuun kaupunginteatterin Hilpaksi nimetystä kummituksesta.

Hilpasta on havaintoja 1970-luvulta lähtien. Hilppa on tarjoillut perinteisten kylmien tuulahdusten, askeleiden ja hengityksen lisäksi selittämätöntä ompelukoneen surinaa. Tällaista kuului erään kerran teatterin puvustamosta.

Kun näyttelijä meni asiaa tarkistamaan, puvustamo oli pimeänä ja ovet lukossa.

Myös Helsingin Aleksanterinteat­terissa on tavattu työteliäs aave. Erään kerran teatterin valomies leikkasi valojen kalvoja, kun hän havahtui verstaalla käynnistyvien puruimurin ja sirkkelin ääniin.

Verstas oli kuitenkin tarkistettaessa täysin pimeä, koneet olivat pois päältä ja pistokkeetkin irti seinästä. Tapahtuma toistui useamman kerran, ja yhtä tapahtumaa todisti toinenkin henkilö.

Suomen Kansallisteatteri Helsin­gissä tunnetaan tarinoiden mukaan kummittelevista näyttelijävainajista. Moni pitää Urho Somersalmen tapausta niistä pelottavimpana. Eläkkeelle jäätyään Somersalmi surmasi kollegoiltaan saamallaan lahjakirveellä ja puukolla vaimonsa. Sen jälkeen hän hirttäytyi. Sittemmin Somersalmen on kirjan mukaan nähty kulkevan teatterin käytävillä verinen kirves kädessään.

Porin teatterissa on puolestaan yläparven penkkirivillä varsin aavemainen tuoli. Tuolin istuinosan on nähty nousevan ja laskevan itsestään keskellä kirkasta päivää. Tätä näkyä ovat todistaneet usein teatterin siivoojat.

Kerran joku erehtyi istumaan tuoliin ja nousi nopeasti ylös. Hänestä tuntui kuin olisi istunut jonkun syliin. Jäipä tuoli vielä itsekseen ala-asentoon.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut