Tiede: Viisaudelle on suurempi tarve kuin ehkä koskaan – ”Pelkkä osaaminen ilman viisautta on sokeaa. Viisaus antaa suunnan”, pohtii professori Hannu Heikkinen

Heikkisen mielestä viisaus ei ole pelkästään ajattelemista vaan ennen kaikkea toimintaa.

Ajatustyön vastapainoksi professori Hannu Heikkinen harrastaa muun muassa kuplavolkkarin kunnossapitoa. Timo Mustalampi

Eija Marja-aho

Ei ole sattumaa, että tässä jutussa äänessä oleva Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Hannu L. T. Heikkinen on kuvattu ulkona luonnossa. Hänen mielestään metsä on paras paikka ajatella ja ajatteleminen kehittää viisautta.

Viisaudesta puhui jo Aristoteles, mutta sille on nykymaailmassa ehkä suurempi tarve kuin koskaan. Myös Heikkinen, 60, on huolissaan viisaudesta.

– Osaamista pidetään ratkaisuna tulevaisuuden haasteisiin. Minä ajattelen toisin. Pelkkä osaaminen ilman viisautta on sokeaa. Viisaus antaa suunnan.

Monet maailmanlaajuiset ongelmat ovat niin monimutkaisia, että niihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Puhutaan niin sanotuista pirullisista ongelmista (engl. wicked problems).

Kun yksi ongelma ratkaistaan, syntyy uusi. Heikkisen mukaan sähköautot ovat tästä hyvä esimerkki.

– Ne vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja sitä kautta hiilipäästöjä. Mutta akkuteknologia lisää tarvetta jalostaa harvinaisia metalleja, ja näin meillä on uusi ongelma ratkaistavaksi. Tästä huolimatta liikenteen sähköistäminen on oikea suunta.

Heikkinen pohtii viisautta nimenomaan käytännöllisestä näkökulmasta, eli millaista on viisas toiminta.

Hänen mukaansa hakoteille mennään, kun monimutkaisia ongelmia aletaan ratkaista jollakin yksioikoisella tavalla. Tätä tekee poliittinen populismi.

– Populistiset liikkeet tarjoavat ongelmiin näennäisen helppoja ratkaisuja, kuten syntipukkiteorioita. Ongelman syynä onkin maahanmuuttaja, ilmastoaktivisti tai niin sanottu eliitti.

Heikkisen mukaan yksi syy siihen, miksi yksinkertaiset vastaukset ja populistiset liikkeet vetoavat, on osattomuus, arvottomuuden tunne. Ihmiset kokevat, että päätöksiä tehdään heitä ymmärtämättä.

– Näitä ihmisiä pitää kuunnella ja elää heidän rinnallaan, jotta voidaan ymmärtää, mistä osattomuuden kokemus tulee.

Seuraava askel kohti viisasta ajattelua on moninäkökulmaisuus.

Professori Hannu Heikkisen mukaan viisaus on käytännöllistä ja elämänläheistä. ”Se tulee esille vasta siinä, miten ihminen toimii – tai jättää toimimatta.” Timo Mustalampi

Kyky tarkastella asioita useasta eri näkökulmasta on viisauden ehto. Viisas ihminen ymmärtää, että yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Mutta Heikkisen mielestä viisaus ei ole pelkästään ajattelemista vaan ennen kaikkea toimintaa.

– Viisaus on käytännöllistä ja elämänläheistä. Itse näen niin, että se tulee esille vasta siinä, miten ihminen toimii – tai jättää toimimatta. Ja viisas toiminta on nimenomaan toimimista muiden ihmisten kanssa.

Heikkisen mielestä moninäkökulmaisuutta voi edistää luovuudella ja leikittelyllä.

– Lapsilla on sellainen lahja, ja toivon, että aikuisetkaan eivät hukkaisi sitä. On valtavan tärkeää, että uskalletaan leikitellä ihan muuten vain, ilman mitään tavoitetta tai päämäärää. Leikin kautta voi löytyä yllättäviä tapoja ratkaista ongelmia.

Heikkisen mukaan yksi tärkeimmistä viisauden ehdoista on se, että ihminen ymmärtää elämän äärellisyyden ja ihmisen pienuuden.

– Viisaus alkaa ihmettelystä ja sen myöntämisestä, että on ihmisenä keskeneräinen ja puutteellinen. Ja kääntäen: paras tapa menettää oma vähäinenkin viisaus on ylimielinen asenne.

Viisauden voidaan sanoa olevan myös pyrkimystä yhteiseen hyvään.

Heikkisen mukaan kaikilla ihmisillä on mahdollisuus toimia viisaalla tavalla. Elämänkokemukset ja hiljainen tieto kerryttävät viisautta, mutta onko viisaus ikään sidottua?

– Kyllä ja ei. Elämänkokemusten myötä viisauden on mahdollista karttua, jos ihminen on avoin uusille ajatuksille ja kokemuksille.

– Mutta voi käydä myös päinvastoin. Jos ihminen haluaa elää ajatuksellisella mukavuusalueella eikä ole valmis omaksumaan aikaisemmista käsityksistään poikkeavia näkemyksiä, näkökulma elämään kaventuu entisestään.

Heikkisen mukaan myös nuoret voivat olla viisaita.

– He voivat nähdä asioita, jotka jäävät aikuisilta näkemättä.

Hannu Heikkisen mukaan viisaus ei välttämättä katso ikää. Myös nuoret voivat olla viisaita. Timo Mustalampi

Ihmisille on tyypillistä seurustella samanmielisten kanssa. Heikkisen mielestä kyse on ennen kaikkea helppoudesta.

– Aivothan siinä joutuvat töihin, kun yrittää ymmärtää poikkeavia näkemyksiä. Ihmiset eivät mielellään halua kohdata epämiellyttäviä asioita, vaikka ne olisivat totta.

Tähän perustuu esimerkiksi se, että osa ihmisistä ei pidä ilmastonmuutosta totena tai ihmistä sen aiheuttajana.

– Tosiasiat kielletään, jotta vältetään epämiellyttävä totuus. Se voi edetä myös toiminnaksi, eli vastustetaan toimia, joilla tilanne saataisiin käännettyä paremmaksi.

Heikkisen mukaan filosofia tarkoittaa alun perin viisauden rakastamista ja kykyä elää hyvää elämää.

– Kuten kuuluisa ”filosofi” Matti Nykänen on sanonut: elämä on ihmisen parasta aikaa. Jos näin on, kannattaa elää viisaasti, Heikkinen toteaa naurahtaen.

Viisaus on moniulotteinen käsite. Sitä voidaan lähestyä esimerkiksi filosofisesta, uskonnollisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta.

Viisautta tutkitaan nykyisin myös tieteellisesti. Yksi tapa lähestyä aihetta on oppimisen ja viisauden välisen yhteyden tutkiminen. Jyväskylän yliopistossa tähän perehtyy Koulutuksen tutkimuslaitoksen alainen Viisaus ja oppiminen -tiimi.

Kyse on monitieteisestä ryhmästä, joka on alansa ensimmäinen Suomessa. Siinä tutkitaan aikuisen viisauden kehitystä eri ilmenemismuodoissaan.

Tutkijat edustavat eri tieteenaloja, kuten korkeakoulupedagogiikkaa, kasvatustiedettä, kehityspsykologiaa, filosofiaa, kasvatuksen historiaa ja informaatioteknologiaa.

Ryhmässä on mukana myös aikuiskouluttajia.

Tiimissä tarkastellaan viisautta eri näkökulmista: kuinka sitä tutkitaan, kehitetään ja opetetaan sekä opitaan ja millaisiin kasvatuksellisiin ilmiöihin sillä viitataan. Viisauden kehittyminen ja oppiminen nähdään elämänkulullisena ja monimuotoisena ilmiönä.

Kahdeksan hengen tiimiä vetää psykologian tohtori, dosentti Eeva K. Kallio.

Hän

Hannu Heikkinen

Asuu Jyväskylässä, syntynyt Vesannolla.

Kasvatustieteen tohtori.

Alkuperäiseltä ammatiltaan luokanopettaja. Hänen väitöskirjansa vuodelta 2001 käsitteli opettajan ammatillista identiteettiä.

Professori Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella, viiden yliopiston dosentti.

Mukana tutkimuslaitoksen Viisaus ja oppiminen -tiimissä.

Harrastaa metsäpyöräilyä sekä kuplavolkkarin ja moottoripyörän kunnossapitoa.

Kertoo olevansa hangaround-filosofi.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut