Nuoret: Asuuko teillä nykyajan peräkammarin poika eli hikikomori? – "Monet vanhemmat ovat todella huolestuneita huoneeseen linnoittautuneista lapsistaan"

THL:n erikoistutkija Kaija Appelqvist-Schmidlechner antaa viisi vinkkiä vanhemmille, jotka haluavat auttaa lastaan välttämään syrjäytymisen.

Hikikomori-ilmiö on havaittu ensimmäisenä Japanissa, ja siksi sieltä on myös eniten tutkimustietoa aiheesta. Kuvitus: Suvi Lantta, kuvat: AOP/Alamy

Katariina Hakaniemi

Japanissa on arviolta neljännesmiljoona sosiaalisesti eristäytynyttä nuorta ihmistä. He eivät poistu kotoaan käytännössä koskaan vaan linnoittautuvat huoneeseensa ja uppoavat virtuaaliseen maailmaan jopa vuosiksi.

Näitä ihmisiä kutsutaan hikikomoreiksi. Japaninkielinen sana tarkoittaa voimakasta sosiaalista vetäytymistä ja yhteiskunnan normeista irrottautumista. Hikikomorit eivät usko saavuttavansa parempaa tulevaisuutta ahkeroimalla.

Suomalaisittain sana on vääntynyt hikikomeroksi tai hikkyksi.

– Hikikomorit ovat eräänlainen nykyaikainen versio peräkammarin pojista, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija ja sosiaalipsykiatrian dosentti Kaija Appelqvist-Schmidlechner.

Hieman humoristisesta nimestään huolimatta ilmiö on vakava. Tutkija kertoo saavansa puheluita huolestuneilta vanhemmilta, jotka surevat omaan kopperoonsa kadonnutta lastaan.

– Hätä on todella suuri, etenkin, jos nuorella on itsetuhoisia ajatuksia, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

Suomessa ei ole tutkittu hikikomori-nuorten määrää. Asian selvittäminen on vaikeaa, sillä voimakkaasti eristäytyneet nuoret eivät halua tulla löydetyiksi.

Ilmiö on kuitenkin nuorille itselleen tuttu. He saattavat esimerkiksi puhua netissä keskenään siitä, kuinka hikky kukakin on ja kertoa, etteivät ole poistuneet kotoaan puoleen vuoteen kuin kauppaan.

– Jotkut saattavat silti hoitaa työnsä ja koulunsa. Nämä "semihikkyt" ovat kyvykkäitä mutta välttävät sosiaalisia kontakteja, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

He eivät siis kuulu NEET-nuoriin (Not in Education, Employment or Training) eli työelämän tai koulutuksen vauhdista pudonneisiin. He eivät myöskään jää viranomaisten haaviin, sillä he eivät aiheuta näkyviä ongelmia yhteiskunnassa. Etsivä nuorisotyökään ei heitä tavoita.

– Siksi he eivät tule esille missään tilastoissa. Silti heillä on tutkimusten mukaan yhtä suuri riski mielenterveysongelmille kuin niillä nuorilla, joiden ongelmat ovat näkyvämpiä.

Kaija Appelqvist-Schmidlechner on intohimoinen ja kaikkiruokainen liikunnan harrastaja. THL

Jotkut nuoret eristäytyvät omasta tahdostaan, toiset suojellakseen itseään. Johtuipa komeroituminen mistä tahansa, moni hikikomori-nuori voi tutkimusten mukaan huonosti.

– He ovat ikään kuin luovuttaneet eivätkä halua apua mielenterveysongelmiinsa, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

Suurin osa hikikomori-nuorista on 16–23-vuotiaita. Useimmat heistä ovat poikia.

– Tytöillä sosiaaliset suhteet ovat usein paremmalla tolalla. Pojilla tuntuu olevan enemmän haasteita kaverisuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä.

Yksinäisyys ja koulukiusaaminen liittyvät voimakkaasti hikikomori-ilmiöön.

– Jos koulukiusaaminen saataisiin taiottua pois, moni ongelma ratkeaisi ja osattomuuden tunne poistuisi, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

Vaikka kiusaamisen vähentämiseksi tehdään paljon, auttava käsi ei ulotu kaikkialle – kuten koulun ulkopuolelle ja sosiaaliseen mediaan.

Jos oma lapsi on linnoittautunut komeroon, tilanteeseen voi olla vaikea puuttua.

– Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä vaikeampaa se on. Ei 18-vuotiasta enää voi raahata ulos huoneesta, Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

Lapsen sosiaalisiin suhteisiin ja taitoihin pitäisikin hänen mukaansa pyrkiä vaikuttamaan jo silloin, kun lapsi on pieni.

– Tietenkin lapsesta voi silti tulla syrjään vetäytyvä, mutta kannattaa yrittää.

Appelqvist-Schmidlechner kehottaa vanhempia tekemään kaikkensa, jotta lapsi löytää harrastuksen ja saa kavereita. Hän kannustaa vaalimaan puheyhteyttä lapseen ja viestittämään, että lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin on

Ja niin on vanhempi itsekin.

– Epätäydellisyys kuuluu elämään, ja tämä koskee myös vanhemmuutta.

Loppuun vielä hyvä uutinen: eristäytymisen ei tarvitse jatkua loputtomiin.

Kun nuoren elämässä tapahtuu jotakin merkityksellistä, käänne parempaan on Appelqvist-Schmidlechnerin mukaan hyvin mahdollinen. Osallisuuden tunteella, läheisillä ihmissuhteilla ja vertaistuella on suuri merkitys.

– Muutos voi liittyä johonkin tärkeään ihmissuhteeseen tai oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa esimerkiksi työllistymisen tai opintojen aloittamisen kautta, tutkija sanoo.

Käännekohta voi liittyä myös kokemukseen pohjalla käymisestä. Tai yksinkertaisesti siihen, että oma elämäntilanne alkaa kyllästyttää.

Hän

Kaija Appelqvist-Schmidlechner

Syntynyt 1968.

Asuu itävaltalaisen miehensä kanssa Tampereella.

Kolme poikaa, joista kaksi nuorinta asuu vielä kotona.

Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Väitellyt filosofian tohtoriksi Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä 2012.

Sosiaalipsykiatrian dosentti Tampereen yliopistosta 2017.

Erikoisalaa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointi, mielenterveyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy sekä liikunnan ja mielenterveyden väliset yhteydet.

Saanut opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän ansiomitalin liikuntakulttuurin ja urheilun parissa toimimisesta 2011.

Motto: Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.

Vaikea maailma mutta fiksut nuoret

Erikoistutkija Kaija Appelqvist-Schmidlechner, 52, on entinen yleisurheilija ja kokenut valmentaja. Hänen päämatkansa nuorena oli 800 metriä, ja parhaimmillaan hän kellotti ajan

– Silloin sillä pärjäsi piirinmestaruuskisoissa, taso oli niin kova, hän sanoo.

Hän huomauttaa, että hänen parhaat urheilusaavutuksensa liittyvät valmentamiseen. Appelqvist-Schmidlechner on valittu vuoden nuorisovalmentajaksi Tampereen Pyrinnössä kolme kertaa, viimeksi vuonna 2018.

Hän on valmentanut muun muassa aitajuoksija Reetta Hursketta, kun tämä oli juniori.

Pienessä Vetelin kunnassa Keski-Pohjanmaalla varttunut Appelqvist-Schmidlechner uskoo, että nyt on paljon vaikeampi olla nuori kuin 1980-luvulla.

– Maailma on koventunut ja paineet kasvaneet. Koulu-uupumus ja stressi ovat lisääntyneet etenkin lukioikäisillä tytöillä. Ei minun tarvinnut vielä lukion ensimmäisellä luokalla tietää, mitä aineita kirjoitan. Nyt pitäisi.

Maailman tapahtumat ovat nyt kaikkien ulottuvilla aina ja heti. Sekin voi ahdistaa nuorta.

– Somemaailma on oma temmellyskenttänsä aivan omine vuorovaikutussääntöineen.

Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole vieneet maailmaa huonompaan suuntaan, Appelqvist-Schmidlechner muistuttaa. Moni asia on paremmin kuin hänen nuoruudessaan 1980-luvulla.

Esimerkiksi virtuaalimaailmassa viihtyminen ei ole pahasta, sillä siellä nuori voi pelata porukassa, saada uusia kavereita ja oppia vieraita kieliä. Etenkin poikien kielitaito karttuu pelatessa.

– Ongelma on käsillä vasta silloin, jos kaikki aika menee koneen ääressä.

Nykynuoret ovat tutkijan mukaan paljon valveutuneempia ja fiksumpia kuin hänen oma sukupolvensa samanikäisenä oli.

– He juovat ja polttavat vähemmän, huolehtivat fysiikastaan ja arvostavat perhettään. Nämä ovat isoja asioita.

Kommentoi

Palvelut