Ruoka: Entistä useamman kasvissyöjän lautasella on nyt lihaa, mutta mikä tahansa ei kelpaa – "On mahdollista olla eläinten puolestapuhuja ja ystävä, vaikka syökin lihaa"

"Aloin syödä lihaa, kun opin, että on olemassa myös lihantuotantoa, jossa eläimiä kohdellaan hyvin", Minja Askolin, 35, sanoo.

Johanna Ratian ylämaankarja kasvaa ulkona, laumassa ja syö luomutilan nurmirehua. Kasvattaja haluaa antaa eläimille mahdollisimman hyvän elämän. Katja Luoma

Mervi Pasanen

Moni kasvisruokavaliota noudattanut on nykyisin valmis ottamaan lautaselleen myös lihaa. Ei ehdoitta: etenkin eettisistä syistä lihan syömisen lopettaneet haluavat tietää, mitä lihaa syövät, mistä se on tullut ja miten se on kasvatettu.

Lihan syömiseen suhtaudutaan nykyaikana ristiriitaisesti. Lihan tuotanto kuormittaa ilmastoa, ja osassa maailmaa tuotantoeläimiä kohdellaan suorastaan julmasti. Nämä syyt johtavat usein lihan syömisen lopettamiseen. Samaan aikaan toiset syövät sitä joka aterialla. Tilastot kertovat, että lihaa syövien osuus on laskenut mutta ei lihan kulutus.

Lihan ahmimisen ja kieltäytymisen välissä on kuitenkin keskitie. Yhä useampi haluaa kulkea sitä pitkin.

Kymmenvuotiaana Minja Askolin, 35, näki televisiosta kuvia, jotka saivat hänet lopettamaan lihan syömisen siihen paikkaan.

– Näin, millaista lihantuotanto oli. Päätin siinä paikassa, että en syö kavereitani eli eläimiä, hän muistelee nyt aikuisena.

25 vuotta sitten kouluruokailussa ei ollut kasvisvaihtoehtoa, eikä äiti käsittänyt, mistä lapsi on voinut saada päähänsä, ettei syö lihaa.

– Kouluruokailussa kieltäydyin syömästä, jos ruoassa oli lihaa. Kotona äiti yritti piilottaa sitä ruokaani. Pitsassa oli juuston alla kinkkusuikaleita, Askolin muistelee.

Mieli alkoi kuitenkin muuttua aikuisena.

– Joitakin vuosia sitten maistoin ensimmäisen kerran lihaa sitten lapsuuteni. Minulla ei ollut lihasta enää mitään muistikuvaa. Ensimmäinen kerta oli ihmeellinen makuelämys.

Askolinin kasvissyönti katkesi villisikaan.

– Maistoin sitä, koska tiesin, että se oli elänyt kuten sen kuuluu elää. Vapaata, lajityypillistä elämää.

– Aloin syödä lihaa, kun opin, että on olemassa myös lihantuotantoa, jossa eläimiä kohdellaan hyvin. En edelleenkään osta mitä tahansa lihaa, koska en voi tietää, miten se on elänyt.

Askolin ei ole yksi ajatustensa kanssa. Moni aatteellisista syistä lihattomalla ruokavaliolla elänyt on löytänyt luomulihan ja eettisen lihantuotannon.

– Ostan niin lihat kuin kananmunatkin suoraan tuottajilta ja esimerkiksi Reko-ruokapiireistä.

Hiljaiset viestit ovat kertoneet tästä suuntauksesta jo jonkin aikaa. ”Voisin syödä onkikalaa, voisin maistaa riistaa”, toteaa moni vegetaristi tai vegaani. Luomuruoka ja esimerkiksi kotikanaloiden munat alkavat päästä vähän kerrassaan ruokalistalle.

Ruokavalion muutoksista on vaikea puhua julkisesti. Voi olla hankalaa myöntää, että soijasuikaleet eivät maistukaan. Siitä voi myös aiheutua paineita omassa ystäväpiirissä.

Minja Askolin on valmistanut perheelleen lihaa koko aikuisikänsä, vaikka ei ole syönyt sitä itse.

– Enkä ole esimerkiksi kaveripiirissä toitottanut, että olen kasvissyöjä. Osa tutuistani ei ole koskaan oivaltanut sitä.

– Nykyisin ajattelen, että eläin kasvatetaan, sitä pidetään mahdollisimman hyvin sen elinaikana ja sitten se syödään.

Keravalla kaupunkilaislapsuuden viettänyt Askolin hoitaa nykyisin sukutilaa ja siellä yksityishevosen vuokratallia.

Tilalla on myös kasvanut lehmä, jonka hän aikoinaan vei itse teurastamoon.

– Vielä siinä vaiheessa, kun vein sitä, en ollut varma, pystynkö itse koskaan syömään sitä. Mutta söin. Olen syönyt oman lehmäni.

Vaasalaisen Sissi Rajalan vegaanius alkoi häkkikanojen elinolosuhteista. Asiaa pohdittuaan hän päätyi kasvattamaan itse kanoja. Nämä maatiaiskanat asuvat Johanna Ratian tilalla. Katja Luoma

Myös vaasalaisen Sissi Rajalan, 35, lihansyönti katkesi televisiosta nähtyyn teurastusvideoon.

– Otin selvää eläintuotannosta. Havainnollistin asian itselleni ja merkkasin lattiaan maalarin teipillä häkkikanalan minimikoon. Tein pyyhkeistä kanan kokoisia myttyjä saadakseni asiasta selvän kuvan.

Rajala koki, että vegaaniksi ryhtyminen olisi hänen tapansa toimia eläinten elinolojen puolesta.

– Puolisen vuotta olin vegaani. Koko ajan mietin asiaa monelta kannalta. Lopulta tulin maatilalla kasvaneena siihen johtopäätökseen, että eläinten syöminen ei ole väärin, mutta se ei anna oikeutusta kohdella eläimiä julmasti, hän kertoo.

Rajala alkoi pohtia, kuinka voisi itse tuottaa lihan lautaselleen ja jopa vaatteet ylleen. Se on johtanut ajatukseen omavaraisuudesta. Nyt hänellä on kanoja ja kaneja, jotka tuottavat lihan lisäksi turkiksia ja kehrättävää villaa.

– Haaveissani on myös muutama vuohi maidon vuoksi sekä muutama lammas villan ja lihan tuotantoon.

Ei vielä näy tilastoissa

Suomalaiset söivät viime vuonna keskimäärin 79,8 kiloa lihaa, kun mukaan lasketaan riista ja sisäelimet. Tämä ilmenee Luonnonvarakeskuksen vuoden 2019 ravintotaseesta.

Lihan kokonaiskulutus laski hieman eli noin 1,5 kiloa edellisvuodesta.

– Kasvissyöjien siirtyminen eettiseen lihaan on mielenkiintoista mutta ei näy vielä tilastoissa, toteaa Luken tilastotutkimuspalvelujen erityisasiantuntija Erja Mikkola.

– Tilastoissa näkyäkseen ilmiön pitäisi olla todella suurta. Laskelma perustuu käytettävissä olevien elintarvikkeiden määriin, ja siinä tuo ilmiö ei ehkä tule näkyviinkään.

Mikkolan mielestä kiinnostavaa on myös motiivi siirtyä takaisin sekasyöntiin.

– Eivätkö he koe saavansa riittävän monipuolisesti ravintoaineita kasviksista tai kokevatko ateriasuunnittelun silloin työlääksi, tutkija pohtii.

Suomalaiset ovat muuttaneet tapojaan syödä lihaa. Naudanlihan ja sianlihan kulutus on laskenut, siipikarjan suosio noussut.

– Kasvissyönti on ollut vähän muoti-ilmiökin. Ehkä nyt jäävät myös pois ne, joilla ei olekaan ollut kasvissyöntiin vahvaa motiivia tai filosofiaa asian takana.

Viljan kokonaiskulutus on nousussa, ja esimerkiksi kauran kulutus on noussut vuodesta 2018 lähes 30 prosenttia. Kauraa käytetään monessa liha- ja maitotaloustuotteita korvaavassa elintarvikkeessa.

Paksu villa suojaa haikkuja, ja lisäksi niillä on rakennetut suojat. Sisätiloissa ne viettävät elämänsä aikana vain tunnin. Katja Luoma

Kasvattaja toivoo, että laidunlopetus olisi mahdollinen

L iha n palauttaminen ruokavalioon on lihakarjaa kasvattavalle Johanna Ratia lle tuttu ilmiö.

– Minullakin on tuttuja, jotka ovat ottaneet lihan takaisin ruokavalioonsa. He esimerkiksi kokevat, että eivät saa kasvisruoasta kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.

Ratia kasvattaa Askolassa ylämaankarjaa eli tuttujen kesken haikkuja (Highland cattle). Pitkäkarvainen ja pitkäsarvinen rotu on kotoisin Skotlannista.

Lihaa tuotetaan pienessä mittakaavassa.

– Tilalta lähtee teuraaksi eläin noin kerran kuussa.

Tilan asiakkaina on ihmisiä, jotka haluavat tietää, miten eläin on elänyt ja kasvanut.

– Haikut kasvavat laumassa, elävät ulkona, syövät nurmirehua ja kaiken lisäksi luomuna.

Ratian tilan sonnit elävät laumassa noin kolmevuotiaiksi. Katja Luoma

Ratian tilalla kaikki eläimet saavat saman kohtelun ja olosuhteet, oli kyse sitten jalostukseen jäävästä naudasta tai teuraseläimestä.

– Myös teurassonnit laiduntavat laumassa noin kolmevuotiaiksi.

Kun lähdön aika tulee, komeat sonnit kävelevät kuljetustraileriin laitumelta. Niitä ei ahdeta karja-autoon, vaan oma väki kuljettaa eläimet itse.

– Ne ovat myös tottuneita kuljetuksiin, koska niitä viedään eri laitumille niiden elämän aikana.

Tilalta on 50 kilometriä eli tunnin matka pienteurastamolle. Siellä eläin odottaa vielä noin tunnin ennen lopettamista.

Liha leikataan Ratian laatiman leikkuulistan mukaisesti ja jaetaan asiakkaille joko Reko-myynnin kautta tai suoraan tilalta.

– Kun asiakas käy tilalla, hän näkee samalla, millaisissa oloissa eläin on kasvanut.

Yksi toive kasvattajalla on.

– Näille koko ikänsä ulkona kasvaneille eläimille se viimeinen tunti voi olla stressaava. Niille olisi parasta, että ne saisi myös lopettaa sinne laitumelle.

"On mahdollista olla eläinten puolestapuhuja ja eläinten ystävä, vaikka syökin lihaa", Johanna Ratia sanoo. Katja Luoma

Haikut ovat varsin söpöjä nautoja, ja moni miettiikin, miten sellaisia voi syödä.

– Ajattelen niin, että kun eläin saa elää hyvän elämän ja sen päätteeksi se hyödynnetään, se ei mene hukkaan, Ratia sanoo.

Kolmevuotiaasta sonnista saadaan noin 250 kiloa lihaa. Ylämaankarjan liha on tummaa ja vähärasvaista.

– Monen mielestä se muistuttaa aika paljon hirven lihaa.

Tuotantotavan takia liha on kalliimpaa kuin kaupan tiskissä yleensä oleva liha.

Ratian pöydässä on omalla tilalla tuotetun lihan lisäksi myös metsän riistaa.

– On mahdollista olla eläinten puolestapuhuja ja eläinten ystävä, vaikka syökin lihaa. Me haluamme antaa kasvatettavalle eläimelle arvoa mahdollisimman luonnonmukaisella elämällä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Palvelut