Toimistotyökin voi olla todella vaarallista, ellei sen riskejä ennakoida.
Osa ihmisistä vaarantaa terveytensä ja jopa henkensä työssään. Vaarallisiksi miellettyjä työtehtäviä on paljon.
Ensimmäiseksi tulevat mieleen erilaiset pelastustehtävät, kuten pintapelastus. Poliisit kohtaavat vaaroja, tosin jonkun mielestä jopa lastentarhanopettajan työ voi olla vaarallista. Miinanraivaus, rakentaminen ja kaivostyö samoin. Mutta kaikissa näissä töissä ihminen tietää, mihin työhön ryhtyy.
Joskus työn suorittamisesta on mahdollista saada erityisolosuhdelisää, mutta korvaus on nimellinen, monella alalla 40–60 senttiä tunnilta.
– Korvauksissa on toimialakohtaisia eroja. Työehtosopimuksien neuvotteluosapuolet ovat arvioineet mistä työtehtävistä ja olosuhteista lisää voidaan maksaa ja määritelleet korvauksen määrän, kertoo Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita.
Hän painottaa, että turvallisen työympäristön varmistaminen on kuitenkin ensisijainen tavoite.
– Korvaus on nimellinen siksi, että raha ei saa olla minkäänlainen kiihoke mennä tekemään vaaralliseksi koettu tehtävä.
Turvallisen työympäristön varmistaminen on ensisijainen tavoite.
Vesa Kotaviita
Kansan suussa lisät kulkevat vaarallisen tai likaisen työn lisinä. Haitan suuruuteen perustuvaa lisää maksetaan, jos työolosuhteissa esiintyy sellaista poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta, jota ei voida ottaa huomioon työn vaativuutta määriteltäessä.
Haittatekijöitä ovat esimerkiksi melu, pöly, likaisuus, huoneilman kuivuus, kosteus, savu, kaasu, höyry, kuumuus, kylmyys ja tärinä.
Vaaratekijöitä ovat muun muassa erityinen tapaturma, säteily- ja kemiallisista aineista aiheutuva vaara tai suuronnettomuusvaara.
Erilaisia lisiä maksetaan vain niiltä työtunneilta, jolloin poikkeuksellista olosuhdehaittaa esiintyy.
Työnantajalla on velvollisuus valvoa, että suojaimia käytetään.
Lasse Kammonen
Lisää voidaan maksaa myös, jos työtehtävässä joudutaan käyttämään erityissuojavarusteita.
Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijan Lasse Kammosen vastuualueena on työn vaarojen arviointi. Hän ei käy työpaikoilla kartoittamassa mahdollisia riskejä, vaan neuvoo työpaikkoja arvion tekemisessä. Työpaikat tuntevat itse omat olosuhteensa.
Kammosen mukaan vaarallista työtä ei ole, jos työn vaarat ennakoidaan.
– Monilla aloilla on käytössä vaarallisen työn lisä, mutta sen ei ole tarkoitus olla suhteessa riskiin. On hyvä, että asia huomioidaan edes jotenkin, mutta jos korvaus olisi huomattava, se saattaisi lähettää väärän viestin, Kammonen miettii.
– Se voisi vetää alalle ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä vain rahan takia.
Kammosen mukaan riskin ottamisesta maksaminen voitaisiin tulkita jopa yllyttämiseksi, ja se on eettisestikin arveluttavaa toimintaa.
Työturvallisuuden perusajatuksena on ennakoida vaarallinen tilanne ennen kuin se on ongelma. Kaikkia riskejä ei kuitenkaan voida tunnistaa.
– Jos vaarallinen tilanne tulee eteen, sen jälkeen pitää miettiä, miten siitä tehdään vähemmän vaarallinen, Kammonen kuvailee.
Joskus työntekijöiden voi olla vaikea ymmärtää kaikkia määräyksiä. Suojavaruste saattaa tuntua hankalalta käyttää, mutta sitä on kuitenkin käytettävä.
– Työnantajalla on velvollisuus valvoa, että suojaimia käytetään, Kammonen painottaa.
Joillain aloilla vaaralliset työt ovat rutiininomaisia. Esimerkiksi palomieheksi ryhtyvä tietää alusta pitäen, että vaaroja on.
– Mutta se on juuri ammatinvalintakysymys, Kammonen huomauttaa.
Julkishallinnossa on aloja, joilla työntekijä tietää, että hänet voidaan määrätä töihin. Tällaisia ovat muun muassa koronapotilaita hoitaneet lääkärit ja sairaanhoitajat.
– Myös esimerkiksi sähkömiehet tekevät vaarallista työtä. Samoin vaikkapa kemianteollisuudessa riskit ovat todella suuria, mutta siellä on myös moninkertaisia varmistuksia turvallisuuden takaamiseksi, Lasse Kammonen painottaa.
Pintapelastajan työ ei Kammosen mukaan ole vaarallista, koska työtä tekevät huippukoulutetut ammattilaiset.
– Todellista vaarallista työtä on oikeastaan mikä tahansa työ, johon ei omaa kaikkia tarvittavia taitoja ja tekee sitä puutteellisilla välineillä, Lasse Kammonen arvioi.
– Jos mietin vaarallista ammattia, niin luotsin työ on oikeasti vaarallista. He nousevat liikkuvan aluksen kyytiin, Vesa Kotaviita toteaa.
Se, miten työn vaarallisuus näkyy palkkauksessa, ei aina aukea tavallisille ihmisille. Esimerkiksi jätteenkäsittelylaitosten lajittelijat voivat työssään altistua vaarallisille aineille, mutta he tekevät työtä pienellä palkalla.
Samaan aikaan asiantuntijatehtävissä työskennellään siisteissä sisätiloissa ja nostetaan hyvää palkkaa.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksiviivainen, jos sitä ajatellaan työn riskien kannalta.
– Asiantuntijan työ saattaa olla psykososiaalisesti kuormittavaa jopa siinä määrin, että hän palaa totaalisen loppuun. Asiantuntijatöissä saattaa käydä niin, ettei työntekijä enää koskaan palaa työpaikalleen ja häneltä jää työurasta tekemättä iso osa. Se on monissa asiantuntijatehtävissä merkittävä riski, Lasse Kammonen sanoo.
Työturvallisuuskeskus on juuri julkaissut Kuormitusvaaka-nimisen työkalun kuormituksen mittaamiseen. Se mittaa kuormituksen ja työn voimavarojen lisäksi niiden välistä tasapainoa. Aihetta lähestytään riskienhallinnan näkökulmasta: jos työntekijä palaa loppuun, riskienhallinta on epäonnistunut.
Kuormitusvaakaa voi kokeilla osoitteessa kuormitusvaaka.ttk.fi.