Sääksjärven Purolassa nähtiin käytännössä, millaisia ratkaisuja metsänhoidossa voidaan tehdä.
Työmaalla voi saada tietoa monitavoitteisesta metsänhoidosta ja kuulla valtion tuista muun muassa nuoren metsän hoitoon sekä energiapuun korjuuseen.
Tien toisella puolen näytti tehonsa Sponssen Scorpion King hakkuukone, toisella puolen nähtiin, miten taimikkoa hoidetaan. Sponssen uhriksi joutuivat kirjapainajan toukan tuhoamat kuuset.
Yleisöä kiinnosti erityisesti jatkuvan kasvatuksen ja perinteisemmän aukkohakkuun mahdollisuudet.
Mäntsälässä metsissä kyse ei ole merkityksettömästä alueesta eikä myöskään tuotosta.
Mäntsälän pinta-ala on noin 59 600 hehtaaria.
Metsää alueesta on noin 35 000 hehtaaria, josta yksityisessä omistuksessa 30 800 hehtaaria. Metsää kunnan koko alasta on peräti 59 prosenttia.
– Jatkuvasta kasvatuksesta käydään paljon keskustelua ja tietysti se miellyttää silmää eri tavalla kuin aukko, arvioi johtaja Saija Peltola Metsänhoitoyhdistys Uusimaasta.
Jatkuvan kasvatuksen metsissä on usein kyseessä pienehkö metsäala, jossa tuotto ei ole ensiarvoinen.
Mutta metsänomistaja määrää hoitotavan, minkä ratkaisemiseen saa tukea metsänhoitoyhdistyksestä.
Peltola korostaa, että on erilaisia tapoja hoitaa metsää.
Esimerkiksi kirjapainajan toukan vahingoittamasta alueesta on järkevää tehdä pienaukko.
Metsänhoitoyhdistykset ovat muutenkin metsänomistajan tukena. Neuvonnan lisäksi saa tietoa sukupolvenvaihdoksesta tai puunkorjuusta ihan avaimet käteen -periaatteella.
Tämä tarkoittaa, että omistaja ilmoittaa, mitä haluaa. Yhdistys hoitaa lopun.
Yhdistyksellä ei toki ole puunkorjuukoneita, vaan sen hoitavat yksityiset yrittäjät.
Yrittäjä Jari Tarvainen istuu hakkuukoneen ohjaimiston äärelle ja järeä kone alkaa purra puuta.
Hän on hankkinut koulutusta erilaisista metsänkorjuumenetelmistä.
– Metsänomistajalla saattaa olla halu pitää metsäpalstaa puustoisena. Silloin jatkuva kasvatus on oikea toimenpide. Syynä voi olla esimerkiksi se, että metsä on omistajalleen puuhapalsta tai virkistysalue. Jatkuvalla kasvatuksella ei tule sitä noin 20 vuoden viivettä, jolloin metsässä ei ole puustoa, neuvoo Tarvainen.
Samalla pyritään välttämään esimerkiksi tuulituhoja tai kuusettumista.
Kun keskustellaan tuotosta, Tarvainen kehottaa olemaan varovainen. Tuotosta ei voida vielä sanoa mitään varmaa, koska ajanjakso sen arvioimiseen on liian lyhyt.
Sen vuoksi toimitaan varovaisuusperiaatteella, yrityksen ja erehdyksen kautta.
– On esitetty hyvin optimistisia arvioita, mutta luvataanko liikaa, kysyy Tarvainen.
– Metsänomistajille ja teollisuudelle asetetaan liian suuria paineita, koska nähdään avohakkuu liian rajuna. Pitää kuitenkin muistaa, että mahdollisuuksia on hyvin paljon aina monimuotoisuuden, vihreän ja pehmeän hakkuun ansiosta.