Jos lohduttaa, liukkaat kelit jännittävät myös sellaistakin ihmistä, joka on opetellut kaatumaan niin, että se sattuu mahdollisimman vähän. Puhutaan siis 11-kertaisesta judon Suomen-mestarista Jaana Jokisesta (omaa sukua Sundberg), joka opetteli lajissa aivan ensimmäisenä kaatumaan kun hän sen aloitti. Elettiin vuotta 1994.
– Kyllä varovainen saa olla, vaikka osaisikin kaatua. Aika yhtäkkiä ne tilanteet tulevat vastaan, sanoo nykyisin Judoliiton valmennuspäällikkönä työskentelevä Jokinen.
Muutama vinkki tulee mieleen heti.
– Terve maalaisjärki on ratkaiseva asia. Kannattaa mennä hiekoitettua reittiä. Ihan kämmenellä ei pitäisi ottaa vastaan, vaan pitäisi yrittää tulla maahan pehmeästi. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, sillä ihmisillä on kuitenkin refleksi ottaa vastaan, useimmiten kädellä, Jokinen sanoo.
Judossa opetellaan sellaista tapaa kaatua, jossa isku tulee mahdollisimman laajalle pinta-alalle.
– Pitäisi olla tulla koko kropalla alas niin, ettei koko paino tule ranteen varaan. Esimerkiksi jos tulee kyljelleen alas, se on isommalla alueella. Sen oppii harjoittelemalla, Jokinen sanoo.
Lajissa oikea tapa kaatua on ensimmäinen asia, joka otetaan haltuun. Muuten heitetyksi tuleminen saattaisi käydä turhankin kivuliaaksi.
– Se on ensimmäinen perusasia: opetellaan kaatumaan ennen kuin aletaan kaataa toista. Se on hyvin pehmeä tapa opetella lajia, Jokinen kertoo.
Hänen mukaansa voisi olla hyvä ajatus, jos Suomessa järjestettäisiin enemmän erillisiä kaatumiskursseja, jotka voisivat olla suunnattu ensisijaisesti ikäihmisille. Mallia asiassa voisi ottaa Ruotsista.
– Tiedän, että Ruotsissa pidetään kaatumiskursseja. Se on ikääntyneille erikseen suunnattu liikuntamuoto, Jokinen sanoo.
Hän toivoisi myös, että ihmiset huolehtisivat myös kunnollisista varusteista ennen kuin lähtevät ulkoilemaan huonolla kelillä.
– Itse suosin nastakenkiä. Kun menee koirien tai lasten kanssa ulos, niin ne on hyvät. Kun vähänkin enemmän ulkoilee, niiden käyttäminen on jo sinällään hyvä vakuutus, Jokinen huomauttaa.