Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sääskjärvi yllättää monipuolisella luonnollaan ja historiallaan

Eihän Sääksjärvellä ole mitään nähtävää. Väärin! Paljon kokemisen arvoista kyllä on, jos sen vain löytää.

Esko Uusi-Simola halusi kertoa, miltä metsä, suo ja louhimot näyttävät. Kylä on tunnettu kivestään, mutta useimmille Pivansuo tai oikeanlainen metsänhoito eivät kerro mitään.

– Tässä lehdossa kasvaa satamäärin suojeltuja ja harvinaiseksi käyneitä lehdokkeja. Kun tulee oikeaan aikaan keväällä, tuon kämmekkäkasvin haju leijailee koko laakson yllä, kertoo oppaana toiminut Uusi-Simola useakymmenpäiselle tutustujajoukolle.

Hetken päästä Uusi-Simola johdattaa joukkonsa korkeille kallioille. Hakatun aukon ylitse voi tunnistaa kolmen kunnan raja-alueen, Mäntsälän, Pornaisten ja Askolan.

Tutustujille maistuu myös muutamat puolukat, jotka sattuvat reitille.

Toiselta kalliolta avautuu näkymä Pivansuolle.

Kovinkaan moni ei tiedä, että Mäntsälän lentokentän lisäksi Mäntsälän ensimmäinen rautatie kulki Pivansuolla. Rata oli noin 300 metriä pitkä ja ratapalkit olivat puisia.

– Radan rakennutti viime vuosisadan alkupuolella Sääksjärven Pivan turvepehkuosuuskunta. Pivansuo oli niin märkä, ettei turvetta kyetty kuljettamaan hevosilla ja kantaminen oli vaivalloista. Turvevaunulla kohosuolta kuljetettiin maa-aines latoon.

Ihan mitään pikkuhommaa turpeennosto lapiotyönä ei ollut. Kesässä saatettiin saada kaksikin satoa ja parhaina kesinä 1000 kiintokuutiota.

Enää suolta ei löydy rautatietä, mutta nostoalue kyllä hahmottuu.

Pivansuon reunalta, korkean kallion päältä löytyy iso laavu. Se on kuulunut helsinkiläisille partiolaisille ja heillä on etuoikeus sen käyttöön.

Uusi-Simola tietää, ettei laavua ole enää juurikaan käytetty. Aikoinaan siellä on myös yövytty ja ihailtu erämaan tuntua.

Nyt laavu tarjosi oivan paikan kahvitauolle, letuille ja makkaranpaistolle. Hyvä retkikohde sekin.

Uusi-Simolan intohimo ovat metsät. Niinpä innokas joukko sai nähdä eri tavoin hoidettuja metsiä, taimikkoa ja pari vuotta sitten kaadetun aukon, johon oli istutettu kuusentaimia.

Opas selitti myös, miten pari vuosikymmentä sitten kulotettu aukko kasvoi jo kookasta koivua.

– Lehtikuusi ei sen sijaan ole menestynyt kovin hyvin. Vika ei ole maassa, vaan hirvissä, jotka ovat hävittäneet taimikon lähes tyystin, kertoo Uusi-Simola.

Liiallinen hirvikanta on todellinen metsän tuhoaja. Hän korostaa, että ihan perinteinen metsänhoito on parasta. Aukkohakkuu mahdollistaa sen, että taimet saavat valoa.

Totta kai Sääksjärven retkeen kuului tutustuminen kivenlouhintaan. Petri Eerola osti Kivi-Arcticin enoltaan ja nyt firman nimi on Peten Kivi.

Sääksjärveläisen Aurora-graniitin tie kauniiksi hiotuksi hauta-, sisustus- ja rakennuskiveksi on haasteellinen.

Ihan millään pikku koneilla kiven käsittely ei onnistu, sai moni retkeläinen todeta.