Eipä välttämättä tiennyt jazz-pianisti Olli Ahvenlahti vielä 1970-luvun alkajaisiksi, mihin maailma hänet viekään kun mies ystävystyi monilahjakkuus Vesa-Matti Loirin kanssa. Jatko oli historiaa: ensin tuli Vesku Helismaasta -levy, sen jälkeen Ahvenlahti sävelsi Loirin toiveesta Herman Hessen Lasihelmipeli-runot.
Sitten tuli 1980-luku, televisio ja Loiri sai päähänsä Jean-Pierre Kuselan hahmon. Televisiossa esitetty Naurava kulkuri nousi kertarykäyksellä valtakunnalliseen suosioon ja sen jälkeen se oli menoa. Vuonna 1986 julkaistu levy myi 92 000 kappaletta, ja on edelleen Suomen 60 myydyimmän albumin joukossa.
– Neljä vuotta painettiin menemään ympäri Suomea. Siltäkin ajalta olisi varmaan satoja tarinoita, Ahvenlahti kertoo.
Yhä edelleen pianisti Pupen hahmo kulkee Ahvenlahden matkassa. Hän sanoo, että vähintään kerran viikossa joku tulee vastaan ja tervehtii, että morjens Puppe. Loirin Kusela-hahmon ideana oli myös pyrkiä pudottamaan pianisti kesken sketsin. Ahvenlahden pokeri kesti kiitettävästi tilanteet kuin tilanteet.
– Sitten on myös heitäkin, jotka muistavat koko sen Kuselan letkautuksen: Puppe, kokoo ittes – ole mies.
Alkuvuodesta Ahvenlahdelle kävi selväksi, että yhteinen aika ystävän kanssa oli tulossa loppusuoralle.
– Vesku soitti, että tämmöinen on tilanne. Sitten totesimme yhteisesti, että jäljelle jäävää aikaa ei käytetä murehtimiseen. Kävin kevään aikana Veskun luona monta kertaa, muistelimme elettyä elämää, söimme hyvin ja joimme tietysti punaviiniäkin.
Ja kuuntelivat musiikkia. Ahvenlahti sanoo, että se oli Veskun kanssa tärkeätä. Koko ajan kuunneltiin musiikkia, hiljaisia hetkiä ei ollut.
– Olimme koko ajan jalat maassa, se oli se ajatus. Kuolema on tietysti niin hirveän lopullista, että ei sitä täysin olankohautuksellakaan voi ottaa tai varautua.
Mitään selvittämätöntä kaksikon välille ei jäänyt. Ahvenlahti kertoi Loirin elämänkertakirjassa, että kaksikko otti joskus keikkamatkoilla tiukastikin yhteen.
– Vaikka molemmat olivat taiteilijoita, niin sen verran molemmilla leikkasi koko ajan, että nopeasti löytyi taito myös pyytää anteeksi. Sitten elämä jatkui taas sen jälkeen tavalliseen tapaan, Ahvenlahti painottaa.
Kesäpaikalleen tiedon Loirin kuolemasta vastaanottanut Ahvenlahti sanoo, että ystävästä jäi satoja muistoja. Yksi niistä on läsnä silloinkin, kun Ahvenlahti antaa tätä haastattelua.
– Mulla on täällä kesäpaikalla tipparellu (Renault 4), jolla ajan tälläkin hetkellä. Tällä me teimme keikkareissuja Veskun kanssa 1970-luvulla. Vesku jätti hansikaslokeroon Herman Hessen Lasihelmipelin ja sanoi painokkaasti, että sinä sävellät nuo runot. Kirja oli hansikaslokerossa vielä kahden vuoden päästäkin.
Seuraavaksi Olli Ahvenlahti aikoo viettää hetken aikaa omissa oloissaan.
– Vetäydyn nyt hiljaisuuteen ja muistelen maailman parasta jätkää.