Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Latoteatterin Laulu tulipunaisesta kukasta herättää yhteiskunnallisella sanomallaan historian henkiin

Latoteatteri on jälleen osannut iskeä historian havinaan. Tämän kesän näytelmä Laulu tulipunakuikasta vie katsojan suomalaisen tukkilais- ja maalaisromantiikan juurille, ruusun tuoksun voi aistia katsomoon. Tarina on syvästi suomalainen.

Käsikirjoittaja Kirsti Manninen on muunnellut vapaasti Johannes Linnankosken pidettyä romaania Laulu tulipunaisesta kukasta.

Mannisen ansiota on, että kieli on elävää ja voimakasta. Hän on onnistunut kirjoittamaan yli sata vuotta sitten ilmestyneen romaanin ilmeen nykyaikaan.

Kirsi Jokelan ohjaus tuo vauhtia näyttämölle ja esimerkiksi lavasteiden runsas vaihto ei katsojaa häiritse, se tapahtuu melkeinpä huomaamatta.

Pääroolissa Koskelan suuren talon poikaa Olavi Koskelaa näyttelee Valtteri Seppänen, joka on vuosien varttuessa esiintynyt hyvinkin monenlaisessa roolissa.

Olavin rooli tuo esiin uusia kykyjä Seppäsestä. Rauhallisuus, ilmeet ja eläytyminen moninaisiin kohtauksiin jäävät mieleen.

On hienoa, että Jokelanseudulta löytyy aina eri rooleihin sopivat henkilöt, niin tässäkin näytelmässä. Iso joukko naisia ja tyttöjä tuovat 1900-luvun alun elämän vaikutelman näyttämölle.

Riitta Vainion ja Minna Vartian tekemä puvustus vie menneeseen.

Näytelmässä on vain yksi mies, Olavi Koskela, kaiken keskipiste ja ehkäpä sen ajan Don Juan.

Koskela riitaantuu kotonaan – mistäpä muusta kuin naisista. Hän lähtee tukkimieheksi kiertämään Suomea Kuusamoon saakka. Elämä siellä on sitä, mitä tukkimiehen elämä on. Olavilla on kuitenkin ikävä kotiin, vanhojen seikkailujen perään.

Moision Kyllikki on löytynyt jo aiemmin, mutta eihän tukkijätkä voinut saada vaimokseen ison talon tytärtä: Moision emäntä, Kyllikin äiti tekee tiettäväksi, ettei kulkijalla ole asiaa Moision taloon. Katsoja saa seurata, kumpi antaa periksi ja onko Kyllikin rakkaus kestänyt.

Laulu tulipunakukasta ei ole vain tarina, sillä on yhteiskunnallinen sanoma, joka saattaa soveltua nykyaikaankin. Ylhäältä katsotaan alaspäin ihmisarvoa loukaten.

Vihtori Peltosella, kirjailijanimeltään Johannes Linnankoskella on montakin kosketuskohtaa Mäntsälään. Hän syntyi 1869 Askolan Vakkolassa maanviljelijäperheeseen.

Tukkilaiselämä tuli tutuksi, kun hän kulki isänsä ja veljiensä kanssa uitolla. Hän pääsi Jyväskylän seminaariin, mutta erosi sieltä. Kirjoittaminen alkoi kiinnostaa.

Linnankosken tuotanto mm. lehtimiehenä on kantaaottavaa. Hän oli perustamassa esim. Suomalaisuuden liittoa.

Kansanvalistustyössä hän kävi puhujamatkoilla Mäntsälässäkin ja innosti perustamaan nuorisoseuroja mm. Ohkolaan.

Hänen tuotantoaan on filmatisoitu ja esimerkiksi Laulu tulipunaisesta kukasta on käännetty noin 20 kielelle.