Harrasteajoneuvot valtasivat viikonloppuna kunnantalon piha-alueen – "En aio ajaa tällä kuin tällaisiin näyttelyihin"

Koronatauon jälkeen harrasteajoneuvot pääsivät esille 11.6. Tapahtuma oli järjestyksessään 14., joten voidaan puhua jo perinteisestä tilaisuudesta.

Merja Niinitanner-Liukkonen kertoi, että Mäntsälän Moottorikerho joutui etsimään korvaavaa paikkaa entiselle paikalle. Vaatimuksena pidettiin, että paikalle olisi helppo tulla vaikkapa kävellen keskustasta.

Kunta tarjosi kunnantalon pihan harrasteajoneuvojen esillepanoon. Paikka on näkyvällä paikalla, mutta harrasteväki vähän valitti ahtautta.

Ensimmäisenä silmiin osui uuden näköinen Saab 2,3 Turbo Aero vm. 2004.

– Tunsin tämän auton historian alusta alkaen ja kun kuulin, että omistaja on kuollut, soitin edunvalvojalle, että haluan ostaa tämän auton. Kerroin historiani Saabien parissa ja että tunsin omistajan hyvin. Niinpä he halusivat myydä auton minulle, Kalevi Tervashonka kertoo.

– Kaverilla oli kolme autoa. Volvolla hän ajoi työajot, Saab 9000:lla välillä ja tällä joskus viikonloppuisin. Nyt mittarissa on 5000 km ja ensimmäinen määräaikaishuolto tehtiin veljen kanssa maanantaina. Öljyjä oli tietenkin vaihdettu aiemminkin. Tästä on tiedossa täysi historia ostosta alkaen. Auto on ostettu Mäkelän Autosta ja joka ainoasta tankkauksestakin on kuittaus. Ruostesuojaus on tietenkin tehty uutena.

– Auto on käytännössä uusi ja säilytetään jatkossakin sisätiloissa. En aio ajaa tällä kuin tällaisiin näyttelyihin, mutta harmittaa syntyvät kilometrit. Tänne oli matkaa vain 100 metriä. Tästä autosta on kirjoitettu jo monessa lehdessä ja lisää haastatteluja on tulossa, kertoo auton onnellinen omistaja.

Seuraavaksi silmiin osui valkoinen Volvo P1800.

– Pyhimys-Volvo on ollut ihan pikkupojasta saakka haaveena, kun näin sen tv-sarjan. Ajattelin, että jonakin päivänä mulla on tuollainen. Lueskelin kerran kaverin takkahuoneessa Keltainen Pörssi -lehteä viskiä naukkaillen. Jyväskylästä se löytyi ja seuraavana viikonloppuna haimme sen kotiin vuonna 2005, kertoo mäntsäläläinen Jouni Seppälä.

– Purin auton osiin, hioin korin pellille autotallissa. Helmat olivat ruosteessa, joten ne jouduin korjaamaan. Korin maalasi hienosti Järvenpäässä Eero Seppälä. Ostin uutta osaa Ruotsista. Kromilistat tässä ovat vielä kromattua messinkiä, mutta ovat hyvässä kunnossa.

– Moottori on tehty 1990-luvulla, jolloin siihen on pistetty hieman kireämpi nokka-akseli, mutta laatikko ja perä ovat alkuperäisiä. Moottorissa oli alun perin tupla-SU:t, mutta niiden säätöjen kanssa oli koko ajan ongelmia, joten vaihdoin ne yhteen Weberiin. Ilmanputsarin jouduin virittelemään uusiksi, kun konepelti ei olisi mennyt kiinni Weberin putsarilla. Tehot eivät muuttuneet, mutta bensaa kuluu nyt huomattavasti vähemmän. Satasen nopeudella kuluu noin 7 litraa satasella. Tasavirtalaturi on vaihdettu vaihtovirtalaturiksi, kun entinen meni rikki.

– Sisällä kaikki on alkuperäistä, paitsi kojetaulun nahat on vaihdettu ja matot on käsipelillä värjätty uudelleen. Viitisen vuotta urakka vei vapaa-aikaa.

Auto on tullut Suomeen muutossa 1980-luvulla ja Ruotsissakin sillä on ajettu vain kesäisin.

– Ajelen tällä noin 1000 km vuodessa. erilaisissa Volvo- ja Pyhimys-Volvo-tapahtumissa käyn. Seuraavaksi noiden kerhojen tapahtuma on Mobiliassa. Kun minulta happi loppuu, niin sitten suku saa tämän myydä, ennen ei ole kaupan, lupaa Seppälä.

Seuraavaksi pysähdys sinisen Volvo 144 -61 kohdalla.

Terho Suvela oli saapunut paikalle Oitista käytännössä alkuperäiskunnossa olevalla harrasteautollaan. Hän käy muutamissa tapahtumissa ja joskus ajoneuvona on 544 -59.

Suvelalla on autoja useita, mutta totesi, että ne eivät syö, kun niillä ei ajeta.

Petri Nurmi esitteli autonsa Skoda -83:n historiaa:

– Isoisä ajeli yleensä traktorilla kaikki ajonsa, mutta sitten päätti, että autolla olisi mukavampi hoidella asiat kylillä. Hän meni autokouluun, mutta taisi käydä kahdessa eri autokoulussa ja lopulta sai ajokortin Järvenpäässä.

– Hän meni Porvoossa EV-autoon ja osti joulukuussa 1983 sieltä tämän Skodan. Hän ehti ennen kuolemaansa ajaa tällä kymmenisen vuotta. Me ostettiin tämä perikunnalta ja pistin jemmaan. Nyttemmin olen tämän käyttöentisöinyt ja uusinut verhoilun, kun oli niin huonolaatuista. Kaikki tekniikka on läpikäyty, moottorikin on remontoitu, vaikka tällä ei vieläkään ole ajettu kuin noin 40 000 km.

– Tämä Kawasaki Z500 on täysin alkuperäinen ja on museorekisterissä. On ollut melkein uudesta asti minulla. Nyt on tulossa veteraaniralli, joten lähdin tänne kokeilemaan, toimiiko, kertoo heinolalainen Seppo Raatikainen.

Seuraava pysähdys osuu ruskean Kuplan kohdalle. Kupla on alun perin 1964-mallia, mutta siihen on jouduttu joskus vaihtamaan mm. uusi pohjalevy, kun auto on joutunut pahaan kolariin ja lyhentynyt molemmista päistään.

Nykyinen omistaja hyvinkääläinen Tapio Tapper osti auton vuonna 1999 ja vuoden töiden jälkeen auto oli nykyisessä kunnossaan. Tällä kertaa perässä pörpötti uusi 1600-kuutioinen moottori.

Näyttelyn vanhin ajokki oli ehkä Jouko Jokisen Sääksjärveltä ajama T Ford -26.

– Tämä on ollut mun ja veljeni käytössä 10 vuotta. Omistaja ei halua ajaa, joten me käymme tällä aina jossakin. Tämän jälkeen olemme ainakin Riihimäellä ja Sääksjärvellä tapahtumissa.

– Tässä on 20-hevosvoimainen 2,9 litran moottori. Jalkavaihteet, kaksi eteen ja yksi taakse. Pantajarru on vaihdelaatikossa ja käsijarru vaikuttaa takapyöriin, on varmasti ABS-jarrut, eivät renkaat mene varmasti lukkoon. Tulpille piti tulla 24 volttia, mutta ei tullut kuin 6 volttia, joten käynti oli pätkivää. Meillä on lisäakku, jonka avulla autolla pääsee jopa 80 km/h. Ajo-ominaisuudet 80:n vauhdissa? Jos kuvittelee, että pikkufiatilla ajaisi kahtasataa, niin tällä ehkä voisi tuntua samalta!

– Tämä on täysin alkuperäisessä kunnossa, tietenkin sähköjä on jouduttu korjaamaan, mutta auto on museorekisterissä. Kerran neljässä vuodessa käydään leimalla. Katsastus onkin melko helppo, kun eivät ne osaa tällä ajaa. Katsovat vain valot ja että öljyä ei tipu mistään. Siinä se on, kertovat auliisti Jokiset.

Tapahtumassa on siis monenlaisia harrasteajoneuvoja. Jotkut on säilytetty alkuperäisinä, mutta sitten toisessa ääripäässä on ajoneuvoja, jotka on jouduttu rakentamaan käytännössä uusiksi. Jotkut tykkäävät ajamisesta ja jotkut rassaamisesta.

Kunnantalon pihalta löytyi esiteltyjen lisäksi muun muassa ainakin Allgeier, Zetor, Volvo, Buick, Dodge, Fiat, De Soto, Sisu, Mercedes-Benz, Toyota, Peugeot, Oldsmobile, MG, Porsche, Audi, Austin, Renault, Mazda, Citroen, Opel, Fordit, Chevrolet, VW, BMW, Typhon, MZ, Jawa, BSA, Suzuki, Ducati, Tunturi, Solifer ja Honda.

Monet esiintyivät useampina yksilöinä malleina, joten eiköhän jokaiselle löytynyt mielenkiintoista katseltavaa ja mukavia tarinoita kuunneltaviksi. Mutta Mini oli poissa!

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut