Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jaakko Salonen 1931–2022

Harmonikkamiehenä tunnettu Director musices -arvonimellä palkittu Jaakko Salonen siunattiin haudan lepoon 7.5.2022 syntymäkunnassaan Mäntsälässä.

Siunauksen jälkeen soi kirkossa harmonikkakvartetin esittämänä Salosen oma sävellys, haikean mietteliäs Pelimannin iltahetki.

91-vuotiaana kuollut Salonen tunnettiin monitaitoisena muusikkona. Pelimanni, säestäjä, tanssimuusikko, aloittelijoiden kouluttaja ja edistyneempien valmentaja ja säveltäjä.

Vaikka Salonen kävi kertomansa mukaan vain paikallisen kansakoulun eli ”opiskelin Nummisten yliopistossa”, hän hämmästytti myös sepän taidoillaan.

Konemyyjän hämmästys oli suuri, kun Jaakko teki uuteen traktorin tukkikärryyn muutoksia, jotka vaimensivat kallistelua maastossa. Valmistajakin lähetti edustajansa katsomaan.

Maanviljelys oli virallinen ammatti Salosella, mutta musiikki työllisti paljon. ”Välillä minä äestän ja välillä minä säestän”, hän sanaili.

Tanssiorkestereissa hän soitti 1950-luvulta alkaen, myöhemmin hän siirtyi säestämään yksin tanhuajia ja kuoroja ja tuli tutuksi monien tanssien soittajana varsinkin itäisellä Uudellamaalla. Säestysmatkat veivät kerran Sveitsiinkin.

Kotimaassa olivat säestettävinä mm. Marion Rung, Tapio Rautavaara, Georg Malmsten, Arttu Suuntala ja Marjatta Leppänen.

Kun Mäntsälässä alkoi säännöllinen uusmaalainen kansanmusiikkijuhla Sepän soitto, Salonen oli monella tavalla mukana ja alkoi ohjata kansalaisopiston harmonikkapiiriä.

Kaikille tuttu ”Jaska” oli myös elämäntavoissaan esimerkillinen. Hän oli täysin raitis, mutta ei tuominnut muita. Hurjin kirosana hänen suustaan oli ”voihan myrkky”. Hän suhtautui muihin ihmisiin ystävällisesti ja huumorilla. ”Koneista ja musiikista” hän jaksoi aina puhua. Riitelystä ja kinaamisesta mies pysyi kaukana.

Nummisten kyläkoulun opettaja sai Jaakko-pojan innostumaan musiikista ja nuoteista. Ensimmäinen tuntuma nuottien maailmaan löytyi mandoliinilla, mutta sitten vanhemmat heltyivät hankkimaan hänelle harmonikan.

Vili Vesterinen oli silloin suuri tähti. Nykyisin nuoret saavat yleensä hyvän musiikkikoulutuksen nopeasti. Musiikin teoria ja tekniikka ovat hallussa. Mutta tiettyä pelimanniotetta ei opi koulussa ja se ominaisuus saattaa puuttua kilpailujen voittajiltakin, tuumasi Salonen pelimanniyhtyeiden SM-kilpailuja seuratessaan.

Sävellyskilpailuissa ovat taakse jääneet monet kuuluisuudet. Paras menestys tuli Kotkan meripäivien ja Mäntsälän Sepän soiton kilpailuissa. Muutamia sävellyksiä on taltioitu Vilho Vartiaisen ja joidenkin tanssiorkesterien levyille.

Kotiväki jaksoi ymmärtää maanviljelijä-muusikon epäsäännöllistä elämää ja pitkiä työpäiviä. Kaipaamaan jäivät puoliso, kolme lasta ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa.

Jaakko Salonen oli poikkeuksellisen vahvalla otteella kehittämässä Mäntsälän harmonikkaharrastusta ja -perinnettä usean vuosikymmenen ajan. 1950-luvulta alkanut toiminta hiipui vasta viimeisinä vuosina, kun sairaudet rajoittivat musisointia.

Viimeinen kosketus harmonikkaan tapahtui jokin viikko ennen kuolemaa. Mies paineli näppäimiä, mutta palkeiden liikuttamiseen tarvittiin jo muiden apua.