Ari Anttila oli 43 vuotta töissä Mäntsälän "cittarilla"

Hän näkee, että kauppojen aukiolon laajeneminen johtuu kilpailusta, ei asiakkaiden tarpeista

Eipä arvannut parikymppinen Ari Anttila mitä oli edessä, kun lähti ensimmäistä kertaa kauppias Raimo Haaralan Transitilla viemään kuormaa 2. tammikuuta 1979.

Nuorella miehellä oli takanaan armeija.

Anttila oli palvellut rannikkotykistössä Haapasaaressa Kotkan edustalla. Reilun 20 kilometrin päässä oli ja on Suursaari, Suomenlahden suurin ulkosaari. Se kuuluu Venäjälle.

– Kesä Haapasaaressa oli hieno, Anttila muistelee.

Valtahalliin mennessä Anttilalla ei ollut aikomusta jäädä K-kaupan palvelukseen seuraavaksi 43 vuodeksi.

– Haarala haki kuljettajaa tekemään keikkaa muun muassa päiväkoteihin ja kouluille. 30 vuotta sitten ajoin sitä, Anttila naurahtaa.

Anttila kuljetti pääasiassa ruokatavaraa. Maidot ja muut vietiin nopeasti perille, sillä kylmäautoja ei siinä vaiheessa ollut.

– Ajoa oli niin paljon, että muut kokosivat minulle lastin valmiiksi ja minä vaan vein, Anttila kertoo.

Ajokilometrejä tuli varovasti arvioidenkin yli 300 000. Ressut menivät aika hyvin.

– Kertaakaan ei tullut edes rengasrikkoa. Kertaakaan en joutunut soittamaan, että tulkaa apuun, Anttila kertoo.

Autonkuljettajan ura K-kaupoissa kesti vuodet 1979-2009. Tuossa vaiheessa ajot alkoivat hieman hiipua ja Anttilan työnkuva vaihtui.

Hän siirtyi hoitamaan silloisen K-supermarket Kalaasin juomapuolta, rasvoja, margariineja sekä pakasteita. Se oli aikaa ennen Citymarketin tuloa. Cittarin tulosta Mäntsälään on ensi kesänä kymmenen vuotta.

Valtahalli, Helppoheikki, Ostopörssi, Kalaasi, Citymarket...

Ari Anttilan työpaikan monet nimet

– Olin lihatiskilläkin hetken aikaa.

Kaikki muut osastot tulivat tutuiksi paitsi leipäosasto.

– Olen leipääkin purkanut hyllyihin, mutta en muuten ole ollut siellä paljon, Anttila kertoo.

Kaupankäynti on muuttunut rajusti sitten 70-luvun.

– Kauppa aukesi kello 8.30. ja meni kiinni illalla puoli kuudelta. Lauantaisin kauppa meni kiinni yhdeltä ja sunnuntaisin ei ollut auki ollenkaan, Anttila muistelee.

Vähitellen aukiolot pitenivät. Pitkään oli kuitenkin niin, että aattoisin kaupat olivat auki iltakuuteen.

– Se jäi mieleen, että aina aattoisin oli ihmisiä nykimässä kaupan ovea kuuden jälkeen, kun eivät muistaneet aikoja.

Kummasti silloinkin saatiin syödyksi. Anttila uskoo, että nykyiset 24/7 tai ainakin iltamyöhään olevat aukioloajat ovat kilpailun aiheuttamia, ei asiakkaiden tarpeista lähteviä.

Pidempiin aukioloaikoihin tottuneet muuttavat arkipäiväänsä ja pian niihin on niin totuttu, että ei osata olla ilman.

– Jos naapurikauppa on iltakymmeneen, niin vaatiihan se saman aukioloajan toisellekin, Anttila sanoo.

Kun Anttila aloitti Valtahallin kuskina, helsinkiläisten autot raahustivat kirkonkylän läpi perjantaina pohjoiseen, sunnuntaina etelään. Valtahalli sijaitsi etelästä tullessa vasemmalla puolella silloista nelostietä, nykyisen Mustin ja Mirrin tiloissa.

Perjantai merkitsi ruuhkaa paitsi nelostielle myös Valtahallille. Tien yli oli päästävä niin kaupalle mennessä kuin tullessakin, mutta kävijöitä riitti.

– Samassa rakennuksessa oli myös Alko. Miehet kävivät siellä, kun naiset olivat ruokakaupassa. Siinä oli hyvä parkkikset eli siitä oli hyvä jatkaa mökille.

– Ja samassa talossa oli myös poliisi, Arin vaimo Pia muistuttaa.

– Totta ja oli siinä ravintolakin, Ari jatkaa.

Eli aika paljon samoja palveluja kuin nykyisessä cittarissakin.

Automatiikka on muuttanut työn perusteellisesti.

– Tilauksista piti kirjoittaa lapulle kaikki tuotteet ja hinnat ja laskimella katsoa mitä ne tekee. Nykyään tilaukset tulevat automaattisesti ja niissä on sähköinen hinnannäyttö.

70-luvun lopulla Valtahalli toimitti tavaraa Hirvihaaran kartanolle. Tilaukset olivat toisenlaisia kuin nykyisellä kartanolla voisi olla.

– Hirvihaara toimi silloin Helsingin kaupungin alkoholistiparantolana. Alakerrassa oli ruokala. Vein tavaraa parantolan keittiölle. Sen lisäksi vein kaksi kertaa viikossa asukkaille tavaraa, tupakkaa ja mitä se nyt muuta oli. Ne pakattiin paperikassiin, nimi päälle ja hinta. Sitten rahastajan salkkuun vaihtorahat ja mentiin kartanolle. Siellä huudettiin nimi ja yksi kerrallaan papparaiset tuli ja hakivat tuotteensa. Otettiin raha vastaan ja annettiin vaihtoraha. Kyllä siinä oli hommaa, kun pussitin kaiken, laskin hinnat, hoidin jakelun ja rahastuksen, Anttila muistelee.

Iso muutos oli myös kylmäketjujen luominen. Nykyään niissä ei ole katkoja. Autoissa on kylmälaitteet ja tavaraa viedessä pitää olla kylmälaukut pakasteille.

Se, mitä viedään on pysynyt melko pitkälle samana.

– Eineksiä viedään nykyään enemmän.

Kun Ari Anttila lähti eläkkeelle, pidettyä työntekijää juhlittiin sekä kaupalla että kotona.

Kotona oli odottamassa iso porukka entisiä työkavereita, nykyisiä eläkeläisiä. Paikalla oli myös Anttilan ensimmäinen työnantaja, Raimo Haarala. Sama mies, jonka tekemä valinta käynnisti yli 43 vuoden uran K-kaupoissa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut