Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Veikko Karhumäki muistutti kuulijoita veteraanipäivän juhlapuheessaan historiasta ja veti sieltä yhtäläisyyksiä nykypäivään

Otteita Veikko Karhumäen juhlapuheesta seurakuntakeskuksella veteraanipäivänä 27. huhtikuutta 2022.

Karhumäki kertoi puheessaan, että itsenäisen Suomen historian ensimmäiset vuodet olivat myrskyisiä ja vaikeita ja Suomen ponnisteluja ylivoimaista vihollista vastaan voi verrata tämän päivän Ukrainan sotaan Venäjää vastaan.

Suomi joutui ensin kansakuntaa jakavan sisällissodan kouriin, jonka jälkeen Suomi vedettiin mukaan suurvaltapelin pelinappulaksi. Karhumäki siteerasi Inkerin piispan Leino Hassisen sanoja Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta.

– Maailmanhistoria tuskin tuntee verisempää paperia, jonka seurauksena toinen maailmansota syttyi vain yhdeksän päivää myöhemmin.

Karhumäki laittoi myös talvisodan ja jatkosodan kärsimykset mittakaavaan.

– Talvisodan järkyttävät taloudelliset ja aluemenetykset tiedämme. Suomi menetti keskimäärin 230 ihmistä sodan jokaisena vuorokautena.

– Uhrin suuruutta ilmentää kaksi vertausta. Konginkankaalla kuoli 23 ihmistä rekan ja linja-auton kolarissa 2004. Saisimme lukea kymmenestä tuollaisesta onnettomuudesta 105 päivän ajan, Karhumäki lateli synkeät madonluvut.

– Maamme itsenäisyydestä kiitos kuuluu sotiemme 1939–1945 veteraanisukupolvelle, sodanajan joukoissa taistelleille ja kotirintamalla toimineille, nuorimmista vanhimpiin.

Osin tästä syystä Karhumäki oli puheessaan voimakkaasti sitä mieltä, että Venäjän vaarallisuuden vuoksi Suomen tulisi pyrkiä puolustusliitto Naton jäseneksi.

Karhumäki myös muistutti, että Suomikaan ei olisi selvinnyt kamppailustaan ilman ulkomaista apua ja on meidän velvollisuutemme nyt auttaa Ukrainaa.

– Ukrainalaiset käyvät urhoollista puolustustaistelua Venäjää vastaan jo 63:tta päivää. Siitä toivon Ukrainan selviävän itsenäisenä kansakuntana saamallaan länsimaisella avulla.

Puheen loppupuolella Karhumäki kertoi veteraanien ajankohtaisista asioista ja Mäntsälässä tehdystä hyvästä työstä historian muistamisen eteen.

Karhumäki kertoi, että Uudellemaalle pyritään perustamaan neljä rekisteröitävää perinneyhdistystä, joista Keski-Uusimaan sotasukupolven perintöä vaaliva yhdistyksen toimialue on Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Pornainen ja Tuusula.

Sen perustamisesta päätetään Tuusulassa 4. toukokuuta VETRES Keski-Uusimaan vuosikokouksessa.

– Meillä Mäntsälässä on tässä ketjussa luja lenkki, maamme vanhin, jo 6. lokakuuta 2006, rekisteröity paikallisyhdistys Mäntsälän seudun sotiemme veteraanien perinneyhdistys.

Muistomerkeistä kiitosta sai Seurojentalon muistolaatta, jossa muistellaan sitä, kuinka entiseltä Suojeluskuntatalolta Mäntsälän miehet lähtivät ylimääräisen harjoituksen, YH:n kautta, talvisotaan.

Esiin nostettiin myös Asekätkennän muistomerkki saatesanoin "Tšekkoslovakian tie 1948 ei ollut Suomen tie", ja Linja-autoaseman sisäänkäynnin vieressä 16. maaliskuuta 2010 paljastettu laatta, jossa teksti: ”Vammoistaan huolimatta sotainvalidit halusivat näin omalta osaltaan olla rakentamassa parempaa Suomea”.

Myös Mäntsälän kapinan 90-vuotisseminaari sai osakseen kiitosta, sekä maanpuolustuksen näkyvillä pitäminen.

– Velvollisuutemme menneitä sukupolvia kohtaan on vaalia veteraaniperintöä ja huolehtia tämän maan rakentamisesta niin, että tulevatkin sukupolvet tuntevat sen tarvittaessa puolustamisen arvoiseksi, Karhumäki maalasi puheensa päätteksi, ja siteerasi vielä ajankohtaisten tapahtumien vuoksi Eino Leinon runoa vuodelta 1919 Vapauden viljan neljättä säkeistöä:

– Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan, Ukraina, Puola, Suomi ja Viro, tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan, yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro, me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan, kuin lieneekin valtionviekkaus sen siro, näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, ja pettävi tuhanten vuosien mennen!