"Kaikki alkoi siitä, kun aloin harrastaa riistapolkuja" – Risto Laineen pitkä metsästysura päätyi kirjan kansiin
2
Risto Laine kokeilee EcoAims -kivääriä. Hyviä osumia tuli! Alpo Manninen
Katso isompi kuvaMauno Mynttinen sorvaa linnunpönttöä. Alpo Manninen
Alpo Manninen
Hautjärven Metsästysyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Perhoniemi kertoo, että järjestettiin kertaluontoinen toimintapäivä Veteraanimajalle Risto Laineen kirjan tiimoilta.
Hautjärven Veteraanimajan ovat sotien veteraani rakentaneet vuonna 1978, mutta veteraanien voimien ehdyttyä maja jäi kylätoimikunnan, metsästäjien ja Marttojen käyttöön vuonna 2004. Hannu Peltola toimii majan isäntänä.
Martat järjestivät nytkin vieraille ja seuran jäsenille tarjottavat.
Puheenjohtaja Maikki Peltola ja Arja Seppälä kertovat, että tarvittaessa voivat järjestää muonituksia kysyttäessä muuallekin, vaikka se ei ole heidän päätoiminta-alueita.
Hannu Mynttinen oli tuonut paikalle Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin linnunpönttöjen sorvin.
Mynttinen kertoi, että sesonki on keväällä, mutta pitäisi olla syksyllä, jotta talven aikana pöntöt ehtisi rakentaa valmiiksi ja kuljettaa asemapaikoilleen.
Seppo Partanen esitteli Jalmariloukun, joka soveltuu esimerkiksi minkkien pyyntiin.
Partanen kertoi, että seura voi lainata loukkua esimerkiksi mökkiläisille, jos tuholaisia on paikalle ilmestynyt.
Jalmariloukussa, kuten myös Vesa Perhoniemen rakentamassa näätäloukussa on otettu huomioon, että karhun tassu ei mahdu rautoihin.
Paikalla oli myös ampumaharjoitteluun käytetty EcoAims-kivääri.
Nuori metsästäjä ja ampuja Joel Nummelin oli ampumassa ensimmäistä kertaa kyseisellä aseella, mutta sai varsin hyviä osumia aikaan. Näki, että ampuminen on hanskassa.
Puolilta päivin yleisö siirtyi kirjan julkaisutilaisuuteen.
Perhoniemi kertoi, miten projekti oli alkanut Risto Laineen perheen ja eräiden muiden henkilöiden toimesta yli kaksi vuotta sitten.
Sitten tuli korona ja aiheutti viivettä niin, että vasta elokuussa 2021 päästiin eteenpäin ja kirjan kirjoittajaksi lupautui Lasse Herrala.
– En tiedä, miksi uskaltauduin lupautumaan kirjan kirjoittajaksi. En tuntenut Ristoa ja olin kirjoittanut vain yhden kyläkirjan. Metsästäjäkään en ole, kerran olen ampunut jänistä ja silloinkin ohi, tuumi Herrala alkaessaan esitellä kirjaa.
Kirja on lukijan kannalta onnistunut. Se on hyvännäköinen, siinä on noin 140 kuvaa erilaisista tilanteista, teksti on helposti luettavaa ja Mäntsälän murre tuo tekstiin maanläheistä otetta. Projekti on onnistunut ja lopputulos on valmis.
Kirjaan voi lainata Mäntsälän kirjastosta.
– Nyt on kirja julkistettu, mutta eipä tässä osaa oikein mitään sanoa. Tämä oli minulle ihan täysi yllätys, en osannut tällaiseen varautua.
- Kaikki alkoi siitä, kun aloin harrastaa riistapolkuja heti, kun niitä Mäntsälässä alettiin järjestää 1955 tai 1956. Ampumaharrastus alkoi tietenkin samaan aikaan ja menestystäkin alkoi tulla, kertoo kesäkuussa 90 täyttävä hyväkuntoinen Laine.
– Riistapolkuja ja hirvikilpailuja oli paljon ja osallistujia riitti. Olen käynyt nyt viime aikoina ampumassa kolmella riistapolulla, kolme viikkoa sitten viimeksi Orimattilassa. Järvelässä ammuin itseni ja ehkä muidenkin yllätykseksi maksimituloksen. Neljä pääsi uusintaan, mutta 13-vuotias Samuel Ruusunen voitti koko kisan. Hänestä varmasti kuullaan vielä paljon. Voitin 70-sarjan kyllä.
– Tietenkin myös metsästän. Viime syksynä ammuin kaksi peuraa ja kaksi villisikaa.