Mäntsälän seurakunnan kirkkoherraksi on valittu Tarja Meijer. Kirkkoherranvaali toteutettiin välillisenä vaalina eli kirkkoherran valitsi Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuusto kokouksessaan 9.2.2022.
Suoritetussa vaalissa enimmät äänet sai Tarja Meijer (20 ääntä). Lisäksi ääniä saivat Veikko Karhumaa (3 ääntä) ja Teemu Saarinen (3 ääntä). Näin olympialaistenkin aikaan voi varmaan kysyä Tarja, että miltä nyt tuntuu?
– Tosi mahtavalta ja ennen kaikkea iso kiitollisuus luottamuksesta. Onhan se valtavan iso tuen ja luottamuksen osoitus, että valitaan tällaiseen tehtävään. Uuden edessä tietenkin jännittää, mutta hyvällä, sillä se kertoo vain siitä vakavuudesta, jolla aion virkaan suhtautua.
Meijer ei ole koskaan ajatellut uraansa sellaisena jatkumona, jossa tähtäimenä olisi kirkkoherraksi valinta. Ajatus ehdolle asettumisesta kypsyi hiljalleen samassa tahdissa kuin hänen kiintymys kotikuntaansa kohtaan.
Samalla työ Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa pappisasessorina piispan apuna toi hänelle arvokasta kokemusta tulevaa virkaa varten. Myös pappisasessoriksi hänet valittiin vaaleilla jo toistamiseen, joka on vahva luottamuksen osoitus. Virkaa on vielä jäljellä noin vuoden verran, joten tuleva vuosi tulee olemaan tuoreelle kirkkoherralle kiireinen.
– Olemme asuneet Mäntsälässä 19 vuotta ja olen ollut yli 8 vuotta seurakunnassa töissä, niin kyllä se ajatus siitä kypsyi, kun virka aukesi, että haluan tehdä hyvää mäntsäläläisille ja olla mäntsäläläisten paimen.
Kirkko on ollut viimeisten vuosien aikana suurien muutosten kourissa. Mitkä asiat ovat Mäntsälän seurakunnan haasteita tulevina vuosina?
– Haasteita on, ja etenkin julkisuudessa on ollut paljon esillä seurakuntien jäsenkato. Se ei ole näkynyt niin vahvasti Mäntsälässä, mutta se on realiteetti. Ajattelen silti samalla, että ei pidä tuijottaa vain talouteen ja lukuihin, sillä se olisi suuri virhe, jos niin tehdään. Voimme vahvistaa omaa identiteettiämme siten, että mietimme millä tavalla seurakunta on meille merkityksellinen ja miten se on meille tärkeä ja kuinka yksittäinen ihminen voi löytää paikkansa seurakunnassa.
– Toinen haaste on yhteiskunnan polarisoituminen, joka näkyy kirkossakin. Joskus tuntuu siltä, että tahallaan lietsotaan vastakkainasettelua ihmisten kesken. Koen suurta surua siitä ja olen itse kokenut olevani maltillinen keskitien kulkija. Nämä jaottelut ovat aikansa eläneitä, kuten liberaali ja konservatiivi. Uskon, että meillä kaikilla on näitä näkemyksiä ja tunnistan itsessänikin molempia puolia.
Kuinka näitä haasteita käsitellään seurakunnan arjessa?
– Kirkkoherra johtaa seurakuntaa yhdessä luottamushenkilöiden kanssa, joten nyt kun on ensi syksynä taas seurakuntavaalit, niin toivon, että eri taustoista tulevat ihmiset lähtevät ehdolle ja tulevat valituiksi ja pääsevät sitä kautta vaikuttamaan seurakuntaan.
– Ja kyllähän se välittyy se henki, mikä työntekijöillä on ja kuinka me kohtaamme toisemme. Myös se, millaisia sanoja me käytämme ja kuinka puhumme ja kohtaamme toisiamme. Vastuu on jokaisella ihmisellä.
Muuttuuko seurakunta?
– Kirkko ja seurakunta elää ja muuttuu koko ajan. Silti on tärkeää säilyttää myös perinteitä. En ole ihmisenä mikään jyrääjä, eikä kirkkoherra voi yksin muuttaa mitään, enkä halua toimia niin. En ole tuomassa itseäni ja omia ajatuksiani esille, vaan yhdessä sovituilla periaatteilla ja strategialla lähdetään viemään seurakuntaa eteenpäin. Kaiken päätöksenteon ja toiminnan suunnannäyttäjänä tulee olla evankeliumin sanoma.
Nykyinen kirkkoherra Mikko Seppälä jää eläkkeelle toukokuusta alkaen. Oletko saanut Mikolta hyvää mentorointia?
– Astun suuriin saappaisiin. Suurella lämmöllä ja ihailulla olen seurannut vierestä, kuinka suuren luottamuksen hän on saanut ihmisten keskuudessa ja sellainen välittäminen ja lämpö on sellaisia asioita, joista haluan ottaa oppia.
– Teen työtä silti omalla tavallani, sillä en voi olla Mikko, enkä voi yrittääkään sitä, mutta minulla on hyvä suunnannäyttäjä.
– Kun tulos selvisi, niin tulin heti kirkolle ja se oli liikuttava hetki, kun Mikko piti viimeisen puheensa valtuustolle ja siinä oli kyllä aivan sanaton olo.
– Lopuksi haluan vielä kiittää luottamushenkilöitä ja johtavia viranhaltijoita tästä valtavasta prosessista ja kiitän myös muita ehdokkaita, sillä keskustelut sujuivat kunnioittavassa ja hyvässä hengessä.