Toimittaja ja kouluttaja Tiina Torpalta on ilmestynyt uusi kirja, jossa hän tutkii ihmisen suhdetta kylmään. Talvea ja kylmyyttä ei pitäisi pelätä, sillä kylmä on Torpan mielestä ihmisille hyväksi.
Kirjaa varten Pornaisissa asuva Torppa haastatteli ihmisiä, joille kylmä on tuonut helpotusta niin kipuihin kuin mielenterveyden ongelmiinkin. Itsekin vilukissana Torppa kehottaa totuttautumaan varsinkin kylmään veteen asteittain. Hänen oma talviuintinsa alkoi, kun hän yli 20 vuotta sitten jatkoi kesän lopulla uintia yhä vain viileämmissä vesissä.
Tuolloin kotirannassa Helsingin Katajanokalla ei ollut edes saunaa, vaan uimaan mentiin sen jälkeen, kun uimapuku oli puettu päälle työmaaparakissa.
Monelle helpompi tapa aloittaa kylmävesiuinti on totuttautua veteen saunan kautta, mutta Torpalle ja monelle muulle kylmään totuttautuneelle sauna ei ole aina mikään välttämätön asia:
– Ilman saunaa kylmävesiuinnin mahdollisuus on aina tarjolla. Jos esimerkiksi aamulla haluaa uida kylmässä, niin saunan lämmittämiseen menisi oma aikansa, ja osa sanoo, että kylmän veden vaikutus on voimakkaampi ja parempi, kun vedessä käy ilman saunaa.
Asiaa on myös tutkittu: vaikka kylmään veteen altistuminen saa kehossa aikaan hetkellisen stressireaktion, se vapauttaa mielihyvähormoneja, jotka tasoittavat stressihormoneja. Lisäksi säännöllinen altistus kylmälle laskee verenpainetta ja voi toimia kivunlievityksessä.
Viime tammikuussa puolalainen ääriseikkailuja harrastava Valerja Romanovski vietti 50 päivää Ounasjoen jäällä lämmityksenään vain oma keho. Torppa ei ole havainnut samanlaista ”extreme” -ajattelua perinteisten avantouimareiden keskuudessa:
– Suomalaisten avantouinti on tosi maanläheistä, että ehkä se ei sen takia ole oikein niin kiinnostavaa monen mielestä, onhan se niin tavallista, halpaa ja helppoa ja sitä harrastavat tavalliset ihmiset.
– Kukaan ei avantopaikkojen lauteilla ole puhunut tällaisesta äärimmäisyys jutuista, Torppa kertoo yli 20 vuoden kokemuksistaan kylmävesiuimareiden keskuudessa.
Kirjaa varten Torpan täytyi tutkia omaa suhtautumistaan suomalaisten sosiaalisuuteen. Torppa pitää itseään ekstroverttinä, mutta tunnistaa suomalaisen ajatusmaailman, jossa kanssakulkijaa ensin tarkkaillaan ja kyräillään hetki ennen kuin uskalletaan avata suu:
– Mutta sitten kun ruvetaan juttelemaan, niin ihmiset ovat jotenkin todella läsnä ja sydämellisiä ja arvostan sitä valtavasti.
Ja mikä onkaan parempi paikka olla läsnä kuin luonnon keskellä, oli se sitten kylmän veden äärellä, luontopolulla tai latukahvilassa. Torppa kannustaakin yksinäisiä ihmisiä hakeutumaan piireihin, joissa harrastetaan ulkoilua:
– Siellä kohdataan esimerkiksi avannolla meikittä ja nenät punaisina, niin pelkästään se fyysinen kokemus yhdistää ihmisiä niin, että löytyy heti luontevia puheenaiheita.
Tässä tuleekin esille kirjan toinen teema: kylmässä viihtyminen ja nauttiminen ei tarkoita, että kenenkään pitäisi altistaa itseään välittömästi äärimmäiselle kylmälle. Kylmää, tai oikeastaan viileää kannattaa lisätä elämäänsä pienin askelin esimerkiksi ulkoilua lisäämällä, sillä pohjimmiltaan me ihmiset olemme ulkoilmaan tottuneita.
– Se on meidän geeniperimässämme se ulkona liikkuminen ja fyysinen rasitus, ja se on varmasti osasyy siihen, miksi se tekee meille hyvää.
– Ei tarvitse mennä montaakaan sukupolvea taaksepäin, kun suurin osa teki töitä ulkona, Torppa pohtii.
Ulkoilun edistämisestä onkin tullut Pornaisissa asuvalle Torpalle sydämen asia. Hän kehottaa kuntia miettimään sitä, millaisilla investoinneilla ihmisten ulkoliikuntaa ja luonnossa liikkumista voitaisiin lisätä.
Pornaisissa voitaisiin esimerkiksi ottaa enemmän joen rantoja käyttöön ja Sipooseen tarvittaisiin kunnollisia uimarantoja ja talviuimapaikkoja. Tässä hän vetoaa myös yksityisiin maanomistajiin:
– Jokamiehenoikeudet takaavat sen, että meillä ei Suomessa tarvitse olla rikas päästäkseen metsään kävelemään ja kokemaan luontoa tai rantaan uimaan.
– Jokamiehenoikeudet eivät toteudu, jos sulkee teitä ja laittaa kieltokylttejä. Suurin osa maanomistajista kuitenkin toimii lainmukaisesti ja todella ystävällisesti. Jotkut auraavat latuja tai kävelyteitä mailleen talvella tai antavat ihmisten rauhassa kulkea vanhoja metsäreittejä.
– Toivoisin, että suvaitaan ihmisiä, jotka haluavat liikkua luonnossa ja ulkoilla. Monet meistä keräävät samalla roskia luonnosta.
Kylmä Kutsuu – Hyvinvointia talvesta, Tiina Torppa, Gummerus kustannus, lokakuu 2021.