Pörinää monista moottoreista – Juustoportilla nähtiin taas kattavasti erilaisia ajoneuvoja

Ari Nieminen esittelemässä BMW-moottoripyöräänsä. Alpo Manninen

Alpo Manninen

Elokuun viimeisenä perjantaina pienessä tihkusateessa täyttyi Juustoportin piha erilaisista harrasteajoneuvoista Mäntsälän Pörinöiden merkeissä.

Pääosa autoista oli jenkkiläisiä, mutta joukkoon oli tullut muutamia eurooppalaisia tai japanilaisia ajokkeja. Erityisesti täytyy nostaa hattua parille hot rod -miehelle, jotka ajelivat tapahtumaan ilman kattoa ja tietenkin myös kaksipyöräisten kuljettajille. Hienoa, että tulevat tapahtumiin kelistä välittämättä.

Rompetoria ei Juustoportin pihalta löytynyt.

Sininen Ford -37 seisoi ryhdikkäänä ja lahtelainen Pete Huotari kertoi auliisti ajokkinsa tiedettyä historiaa:

– Auto on löydetty raatona Virroilta vuonna 1981 ladon takaa. Kori oli alapuolelta puoleenväliin täysin mätä, kun ruohikossa oli seissyt. Tampereen FHRA:lta Jari Nieminen oli alkanut rakentaa Fordia ja 1997 ajokki oli saatu leimalle ja siitä asti -37 on ollut liikenteessä. Minulle tämä tuli keväällä 2019, jolloin siinä oli alkuperäinen Fordin sivuventtiilikahdeksikko eli lättäpää, vuoden -39 vaihdelaatikko ja alkuperäinen trumpettiperä.

Viime talvena autoon vaihdettiin koko tekniikka uusiksi. Moottoriksi tuli Chevroletin pikkulohko, vaihdelaatikoksi automaatti TH350, ja peräksi asennettiin Letukan kymppipulttinen.

Kun vaihdettiin tehokkaampi moottori, niin runko oli vahvistettava ja jäykistettävä, jolloin vain sivuaisat jäivät jäljelle alkuperäisestä rungosta.

Etuakselistoksi tuli Mustang II:n akselisto, joka tarkoittaa, että siinä on kolmiotukivarret ja levyjarrut.

– Nyt tällä on hyvä ajaa ja pystyy ajamaan hyvin muun liikenteen mukana.

– Tällaisissa tapahtumissa käyn aina, kun on aikaa. Yleensä joka viikonloppu käyn jossakin. Viime kesän tuli mittariin 8 500 km ja tänä kesänä on kertynyt jo noin 6 000 km. Sosiaalinen kanssakäyminen on iso osa tätä harrastusta.

Hieno tummansininen Citroen DS21 näytti olevan jo lähdössä, mutta kuljettaja ja auton omistaja Eero Anttonen Kärkölästä ehti kertoa autonsa vaiheista:

– Olen harrastanut näitä vanhoja vehkeitä ja olen kuolannut Mustang -64:n tai -65:n tai ison Sitikan perään. Mustangien hinnoittelu on lähtenyt lapasesta, mutta tähän DS21:een pystyin. Viitisen vuotta sitten sain ostaa tämän viimeistä vuosimallia -75 olevan auton Säkylästä.

– Ajoin tällä kesän ja totesin, että tälle täytyy tehdä jotakin. Toissa talvena tämä sitten tuli valmiiksi. Moottorissa kaikki on uutta. Jousitus toimii, kun vaihdoin paljon putkia. Sylinteri on vanha, mutta pallot ovat uusia. Takapää oli mätä, palkisto meni uusiksi.

– Ekana vuonna tuli ajoa eniten, mutta nykyään ajoa tulee ehkä alle 1 000 km kesässä. Minulla on neljä museorekisterissä olevaa autoa ja lisäksi moottoripyöriä, mutta koetan kuitenkin jokaisella ajaa.

– Ensimmäisenä tein tietenkin Kuplan, sitten minulla on automaattivaihteinen B-mallin Kadett ja viimeisimpänä 124 farkkumersu. Navetan vintiltä kävin hakemassa seuraavaksi kohteeksi vuoden -88 Ford Scorpion ja senkin jälkeen löytyy vielä joku raato. Harrastetöitä siis riittää.

– Tällaisissa tapahtumissa käyn, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet hiljaisempia koronan vuoksi, huomenna tekisi mieli lähteä Kangasalan rompemarkkinoille.

Mäntsäläläinen Kati Kivistö on tullut paikalle pirteän punaisella Fiat 600:lla tai oikeastaan hänen yksilönsä on Espanjassa lisenssillä valmistettu Seat.

– Kuusivuotiaalla oli joskus unelma saada Fiat joskus ja 5 vuotta sitten kävin tämän hakemassa Ruotsinpyhtäältä. Sen jälkeen tätä on kunnostettu, auto on maalattu, sisusta uusittu, koneeseen on tehty pieniä juttuja ja koria on hitsailtu, mutta vain hyvin vähän. Yritetään pitää hyvässä kunnossa. Tämä on minun lempilapsi!

– Viidessä vuodessa on ajettu noin 35 000 km. Joka viikonloppu käyn tällaisissa tapahtumissa. Tikkurilassa, Järvenpäässä, Keravalla, Mäntsälässä, Porvoossa ja Lahdessa tulee ainakin ajeltua.

Yhteisö, ihmiset ja tietenkin autot kiehtovat. Tämä auto on muuten Ilta-Sanomien kesäautokilpailussa, saa käydä äänestämässä!

Moottoripyörärivistössä seisoo pieni Bemari ja vieressä omistaja Ari Nieminen. Hänkin on aulis kertomaan ajokkinsa vaiheista:

– Tämä on ollut yhden myöhemmin tutuksi tulleen kaverin nuoruudenpyörä. Hän oli rakentanut tästä chopperin, väritys oli keltainen ja punainen. Velipoika osti tämän osina, eikä saanut pyörää kasattua, joten 1980 ostin sen.

- Se seisoi melkein 10 vuotta autotallissa, kun kerran talliin tuli yksi kaveri ja totesi, että en varmasti saa laitetta käyntiin. Tietenkin totesin, että varmasti onnistuu ja kahden viikon päästä kone kävi. Sitten alkoi osien etsintä. Siihen aikaan se oli vaikeaa, nykyään on paljon helpompaa, kun on osien uustuotantoa. Vaikein oli löytää ehjä kaasutin, joka on sinkkivalua ja rikkoontuu tärinästä.

– Bemarissa ei ole takana jousitusta lainkaan, mutta on yllättävän hyvä ajaa soratiellä. Asfalttitien nypyt tai ajoesteet ovat myrkkyä! Aika vähän tulee ajoa, mutta huomenissa olisi tarkoitus lähteä ajamaan Nastolaan.

– Tällaisissa tapahtumissa tulee pieni pistos, kun omassa tallissa seisoo vuoden 1972 Morris Mini Clubman 1275, eikä ole ollut muka aikaa tutkia, mihin moottorista ovat öljynpaineet hävinneet.

Kommentoi

Palvelut