Ohkolassa on jo pitkät perinteet sirkustaiteessa: ”samaa tunnetta ei voi kokea television välityksellä”

Kulttuuri: Sirkus Sirius on toiminut Ohkolassa jo 20 vuotta

”Sirkus Sirius on yhtä perhettä, eikä sirkustelttaakaan pystytetä yksin”, kertovat Jukka Juntti (vas.) ja Heikki Leppävuori. Jesse Helminen

Jesse Helminen

Ohkolan sirkuksesta on ponnistettu isommille esiintymislavoille aina ulkomaita myöten, mutta tärkeintä on silti ollut alusta lähtien kotikutoisuus, talkoohenki ja yhteisöllisyys. Sirius onkin aina ollut yhtä perhettä.

Joku voisi pitää erikoisena, että Ohkolan kokoisessa kylässä toimii sirkus, mutta sirkuksen syntytarina käy järkeen: pitkän uran sirkustaiteilijana tehnyt Heikki Leppävuori halusi tuoda sirkusharrastuksen lähemmäs kotiaan.

Leppävuori kävi 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa vielä opettamassa monessa paikassa, mutta jatkuva edestakaisin ajaminen oli pidemmän päälle kuluttavaa. Näin syntyi ensin Sirkuskola, joka muutti nimensä myöhemmin Sirkus Siriukseksi.

– Ensimmäisen talven Karita Laisi veti yhtä jumpparyhmää, missä tehtiin sirkusta ja kävin pitämässä niille yhden kurssin.

Osasiko sitä 20 vuotta sitten ajatella, että tästä tulisi näin pitkäikäinen projekti?

– Ei sitä sillä tavalla edes yrittänyt ajatella, vaan oltiin vähän kerrallaan ja aina vuosi eteenpäin suunniteltiin, että voisi tehdä aina tiettyjä asioita silloin, mutta eipä juuri kauhean paljon sitä pidemmälle, Leppävuori vielä muistelee.

Parhaimmillaan Siriuksessa harrasti sirkusta noin 250 lasta, nuorta ja aikuistakin ja vieläkin Sirius järjestää ohjattuja tunteja 30–40 tuntia viikossa. Pientä toimintaa on myös Lahdessa, mutta pääpaino on Ohkolassa ja Hyökänummen koululla.

Harrastajia tulee kaikista ympäröivistä kunnista ja kiinnostusta sirkusta kohtaan on aivan kaikissa ikäryhmissä:

– Nuorimmat on taaperoikäisiä, ja sääntönä taisi olla, että osaa edes vähän kävellä ja vanhin harrastaja olisiko ollut lähemmäs 70-vuotias, eli ikähaitari on laaja, Siriuksen ohjaaja Jukka Junttila naurahtaa.

Vaikka suosio on kasvanut, niin sirkusta määrittävät edelleen samat arvot kuin aivan ensimmäisistä vuosista lähtien. Toiminnassa painottuu yhteisöllisyys ja talkoohenki, jolla ei pelkästään pidetä harrastusten hintaa kurissa, vaan luodaan myös vahvaa yhteishenkeä.

– Kun kävin opettamassa isommissa paikoissa, niin siellä ei ollut nuorilla sellaista samanlaista maalaishenkeä, että kun asioiden eteen pitää tehdä töitä ja siitä minä pidin heti tänne tullessa, Junttila muistelee.

– Se mikä Siriuksessa on ollut parasta on ollut se, että toiminta on ollut vähän sellaista kotikutoista ja itse tehtyä ja nuoretkin joutuvat heti itse tekemään asioita. Esimerkiksi vipulautatuntia varten oppilaiden piti aina hakea Ohkolan koulun pihavarastosta painava vipulauta hyllyn päältä ja sinne se piti myös aina palauttaakin.

Myös sirkusteltan pystyttäminen on yhteinen ponnistus ja tänä kesänä telttaa päästiin taas vuoden tauon jälkeen pystyttämään. Korona-aika onkin ollut sirkukselle vaikeaa aikaa: vuoden 2020 kevätnäytös täytyi perua ja vuoden 2021 esitys näytettiin striimattuna.

Poikkeukselliset ajat ovat vaikeuttaneet sirkuksen toimintaa, mutta miltä sirkuksen tulevaisuus muuten näyttää. Kiinnostaako sirkus vielä ihmisiä? Junttilalla on asiaan selkeä näkemys:

– Sitähän on pelätty aina, että esimerkiksi telkkari syö sirkuksen ja teatterien yleisön, mutta ihmisenä me ollaan sellaisia, että me tarvitaan sitä jännitystä ja me tarvitaan se kokonainen aistikokemus kaikkineen popkornin tuoksuineen.

– Tarvitaan jotain oikeaa ja ihmiset kaipaavat nyt korostuneesti koronan jälkeen sitä kontaktia ja sitä, että saadaan oikeasti se ihminen tuohon eteen esittämään se vaikea temppu ja mukaan se pelko, joka on monen sirkustempun yksi aspekteista, että jännitetään onnistuuko se siinä tempussa.

– Se tulee niin vahvasti kun ollaan läsnä, että sitä samaa tunnetta ei voi kokea television välityksellä.

Kumpikaan, Junttila ja Leppävuori eivät myöskään näe, etteikö sirkus harrastuksena enää kiinnostaisi nuoria. Sirkuksessa on nimenomaan parhaana puolena se, että se vetää puoleensa ihmisiä, joilla on valmiuksia ja lahjakkuutta erilaisiin temppuihin. Sirkus onkin parhaimmillaan kokonaisvaltainen esitys ihmisen kyvyistä ja mahdollisuuksista:

– On hauska miettiä asiaa niin, että kun on jonglöörejä, joilla korostuu matemaattisuus ja rytmi ja sitten akrobaatteja, joille on hyvä kun kaikki tulee selkärangasta, että parempi kun ei liikaa mieti tai muuten ei tee mitään, Junttila naurahtaa.

Tulevaisuuden suhteen ollaan samoissa aatteissa kuin 20 vuotta sittenkin, eli mennään vuosi kerrallaan. Tärkeintä on, että nuoret pääsevät harrastamaan ja toiveissa olisi, että ensi vuonna kevätnäytös voitaisiin vetää normaaliin tapaan sirkusteltassa. Elävän yleisön edessä, kaikkineen tuoksuineen, äänineen, hajuineen ja ennen kaikkea tunnelmineen.

Kommentoi

Palvelut