Muistoja Sepänmäeltä – Kotiseutumuseo viettää 50-vuotisjuhlaansa tänä kesänä

Sepänmäen tervetulokyltin viereen oli viime kesänä asennettu museovieraille erityiset poikkeusolojen ohjeet. arkisto/Jesse Helminen

Auli Pitkänen

Onneksi olkoon, Sepänmäki! Kotiseutumuseo viettää 50-vuotisjuhlaansa tänä kesänä.

Sinua ei olisi ilman Hirvihaaran kylän taloja. Mäen rinne oli kylän yhteistä aluetta ja siellä ahersivat monet käsityöläiset omissa kodeissaan ja verstaissaan 1800-luvulta 1950-luvun alkuun.

Isännät toivat sepälle hevosta kengitettäväksi tai kärrynpyöriä raudoitettaviksi tai mitä nyt sepältä milloinkin tarvittiin.

Emännillä oli enempi asiaa kutojalle, nyplääjälle tai räätälille. Ja kuppari oli kaikkia varten.

Kädentaitajat vähenivät ajan kuluessa. Kaupoista alkoi saada kaikkea tarvittavaa. Sepänmäen talot tyhjenivät.

Viljasen Osmo (1918-1999) oli ohi kulkiessaan nähnyt ”Ruususen uneen” uinahtaneen rakennusryhmän. Syntyi ajatus käsityöläismuseosta!

Hän oli jo 1960-luvulla ollut puuhaamassa Pitäjänmuseota Kirkonmäellä tyhjänä olleeseen entiseen kunnantupaan. Se oli kuitenkin melko suppea.

Mitäs jos tosiaan tehtäisiin uudempi ja laajempi museo Hirvihaaraan? Kunnan museolautakunta oli ajatukselle suopea, samoin kunnanjohtaja.

Kun vielä kylän isäntämiehet vuokrasivat alueen kunnalle 50 vuodeksi, asiat alkoivat edetä. Nyttemmin vuokrasopimus on jo tietysti uudistettu.

Osmo tunsi koko pitäjän, koska hän joutui työasioissa kiertelemään joka puolella. Hän esimerkiksi tiesi, missä olisi sopivia rakennuksia siirrettäviksi.

Museon mäelle nimittäin tuotiin joitakin aittoja ym. täydentämään aluetta. Monenmoisia tavaroita saatiin lahjoituksina. Pitäjänmuseolta siirrettiin myös esineitä aika paljon.

Sunnuntaisin oli käsityönäytöksiä. Mari kehräsi, Hilma kutoi mattoa, Jorma-kraatari istui pöydällä jalat ristissä ja ompeli.

Kerran kesässä soi Sepän Soitto. Soittajilla oli SM-kisat, yleisöä oli tuhatmäärin.

Osmo oli museolla ”aina”. Hän kertoi ja opasti ja mietti aina parannuksia museon toimintaan lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän oli ollut Sepänmäellä asianharrastajana, todellisena kotiseutuihmisenä.

Kaija oli toinen pitkäaikainen museon opas. Monet opiskelijat saivat sieltä leppoisan kesätyöpaikan.

Aikansa kutakin. Pitkäaikaiset oppaat eivät enää olleet paikalla. Kunta otti alueen vastuulleen kokonaan, oli perustettu museoamanuenssin virka. Toiminnasta tuli virallisempaa.

Kyllä kunnallisena museona olokin oli ihan hyvää niin kauan kun kunnalla rahaa riitti. 2000-luvun alkupuolella aukioloaikoja vähennettiin.

Eräänä vuonna kunta tarjosi museota Mäntsälä-Seuran hoitoon. Seura katsoi, että sen voimavarat eivät riitä moiseen.

2010-luvun alkupuolella alkoi nykyinen käytäntö: kuntaa vastaa museosta ja muutamat yhdistykset järjestävät ohjelmaa 2-3 päivänä kesässä.

Mäntsälä-Seura ja Hirvihaaran kyläyhdistys ovat olleet mukana alusta alkaen, Mäntsälän taideyhdistys tuli mukaan myöhemmin.

Osmo Viljanen oli myös Mäntsälä-Seuran perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Hänen aikanaan seuran johtokunta piti kesäisin museolla kokouksen tai pari.

Silloin minäkin olin mukana ja opin tuntemaan Sepänmäen.

Myöhemmin olin pari kertaa myymässä Mäntsälä-kirjoja Sepänmäen Markkinoilla.

Olipa hauskaa ja kauppa kävi! Ne markkinathan ovat perinteiset, ties kuinka monta kertaa niitä on pidetty.

Kaikkein parhaiten olen oppinut tuntemaan Sepänmäen museon nyt 2010-luvulla, kun olen ollut mukana ”Käden taidon” päivinä.

Useimmiten olen kutonut Kitulassa mattoa. Asiaan kuuluu, että vierailijat saavat itsekin helskyttää kangaspuita.

Moni aikuinen on istunut kutojan penkille ja muistellut, että ”kyllä minä joskus 40 vuotta sitten kudoin”, ”meidän mummo kutoi kauniita mattoja” tai ”onpa tämä vaikeaa”.

Vaikka vika ei ole ollut kutojassa vaan ikivanhoissa puissa, viriö on aika ahdas. Lapset ovat innokkaita kutojia, heitä ei paljon tarvitse houkutella. Vielä kun saa itse valita, millaista kudetta mattoon laittaa!

Kesä 2020 jätti väliin kaiken tämän hauskuuden, korona kiusasi koko kansaa.

Kesälle 2021 on suunniteltu monenlaista toimintaa. 12.6. on ”Kyläpäivät”. Olen jo ostanut uudet terävät sakset, sillä tulen sinne leikkaamaan matonkuteita.

Kommentoi

Palvelut