Kolli eleli ”sijaisperheessä” muina kissoina – "olemme tyytyväisiä, että Onni-Rontti löysi alkuperäiseen kotiinsa"

Rontti-kissa katosi kahdeksan vuotta sitten. Nyt on selvinnyt, missä Onniksi uudelleen ristitty kissa vietti suurimman osan ajastaan. Sanna Sarenius

Auli Henriksson

Rontti vietti suurimman osan kahdeksasta vuodesta Ali-Keravalla Onni-nimisenä, noin viiden kilometrin päässä siitä, missä kissa oli loukutettu ja toimitettu nyt Orimattilassa asuvan alkuperäisen perheen luokse.

Kissan vaiheista kertoo keravalainen mies, jonka vuokralaispariskunta toimi kissan ”sijaisperheenä”.

– Kissa ilmestyi tähän pihapiiriin noin seitsemän vuotta sitten. Oli talvi ja se etsi ruokaa lintulaudan alta. Kissa tuli usein tähän pihapiiriin, ja luulimme, että se oli tyttären kaverin samanvärinen kissa, joka asuu tässä lähellä. Perheen isä kävi jossain vaiheessa tunnistamassa, ettei kissa ole heidän.

– Ristittiin se Onniksi, kun ei tiedetty nimeä. Näin jatkui pari vuotta. Näytti siltä, että kissa sai kyllä ruokaa myös muualta.

Viitisen vuotta sitten pariskunta alkoi syöttää sitä säännöllisesti.

– Kesti kauan, ennen kuin se uskalsi mennä sisälle. Sylikissa se ei ollut ja häipyi välillä pariksi päiväksi muualle.

Kerran kissasta tehtiin Myllynummelta ilmoitus löytöeläintaloon, josta myös Rontti-Onnia hoitanut avopari oli kysynyt kissaa, jota ei ollut muutamaan päivään näkynyt. Kun he kuulivat sen oleskelevan Myllynummella, hakivat he kulkukissaksi luulemansa ja hoiviinsa ottaneen kissan kotiin.

– Onni sai hoitajaperheessään parasta mahdollista ruokaa niin paljon kuin halusi. Vitsailinkin, että Onni saa niin kallista ruokaa, ettei meilläkään syödä sellaista. Juomana oli kermaa. Pariskunta on hyvin eläinrakas ja rouva kertoi kerran, etteivät he pidä edes telkkua auki, jos Onni oli sisällä, että kissa sai rauhassa nukkua. Onni oli täällä kuin kuningas, hän luonnehtii.

– Varsinkin viime talvena se viihtyi sisällä hyvin, kävi vain ulkona ja palasi sitten sisälle. Onni antoi silittää, mutta oli sillä lailla arvaamaton, että se saattoi ykskaks napata kynsillä.

Kun kissa loukutettiin Keravan Sorsakorvessa ja toimitettiin löytöeläintaloon, huomattiin että sillä on siru ja kissa palautui alkuperäiselle omistajalleen.

– Valokuvia on muistoksi, olemme tyytyväisiä, että Onni-Rontti löysi alkuperäiseen kotiinsa, mies kertoo.

Susanna Hellevaara löytöeläintalo Onnentassusta muistuttaa paitsi kissan sirutuksen tärkeydestä, myös siitä, että jos kodittomalta tuntuvan kissan löytää, käydään luetuttamassa siru joko eläinlääkärillä tai toimittamalla kissa löytöeläinkotiin.

Jos kissalla ei ole sirua, eikä 15 vuorokauden sisällä löydy sen alkuperäistä omistajaa, voi sen löytänyt ilmoittautua adoptioehdokkaaksi ja olla etulyöntiasemassa tarjoamalla kissalle uutta kotia.

Rontti-Onnin tapauksessa Hellevaara arvelee, ettei vähän syrjemmässä, missä kissat yleisemmin kulkevat vapaana, osattu ehkä ajatella että kissaa voitaisiin kaivata tai se on sirutettu.

Kissa oli myös kulkeutunut jo kauas alkuperäisesti kodistaan.

Rontti-Onni eli kaksoiselämää Karvisena

Keravan Sorsakorvessa asuva perhe kertoo samaisen kissan käyneen vuosien ajan heidän pihapiirissään ja saaneen nimekseen Karvinen.

Kolli ryhtyi myös vikittelemään perheen Kerttu-kissaa. Vikittely tuotti tulosta ja Rontista on tulossa isä.

– Nyt, kun Kerttu kantaa sisällään jälkeläisiä, on Rontti-Karvinen hävinnyt, eli tyypillinen rontti, nauraa mäntsäläläinen Marjo Havurinne, jonka sukulaisperheen kissa Kerttu on.

Kertulle oli annettu mahdollisuus yhteen pentueeseen ennen sterilointia, joten pennut olivat sinänsä ihan toivottuja.

Pennuista on viisi jo varattu, joten ihan kaikille halukkaille ei kotiinsa palanneen sarjahurmaajan jälkikasvua välttämättä riitä.

Kommentoi

Palvelut