Yhä useampi tavoittelee selvää elämää avohoidossa – Riina: "Kun muut lähtevät aamulla töihin, minä lähden kuntoutukseen"
2
– Herättelemme ryhmäläisiä kysymällä, mikä heille on tärkeää elämässä, ohjaaja Päivi Muhonen sekä vertaisohjaajat Juha (vas.) ja Sami kertovat. Anton Soinne
Katso isompi kuva– Mietimme valmiiksi, miten retkahtamisen jälkeen edetään. Siten retkahtaminen vaikuttaa mahdollisimman vähän toipumiseen, avokuntoutusvastaava Päivi Muhonen sanoo. Anton Soinne
Päätös raitistumisesta tehdään usein elämän pohjakosketuksessa.
Käännekohta voi olla epätoivoinen hetki Prisman vessassa, jossa päihdeongelmainen itkee, ripuloi ja korkkaa pullon viimeisen kerran.
Toinen menee vieläkin pidemmälle ja käy kuoleman portilla.
Nelikymppinen Riina havahtui siinä vaiheessa, kun asunto meni päihdeongelmien vuoksi alta.
Pysähdyksiä oli ollut elämässä aiemminkin, mutta ne eivät johtaneet raitistumiseen.
– Jätin viime syksynä alkoholin, amfetamiinin ja bentsojen käytön. Vieroittauduin kahden kuukauden ajan itsekseni kotona. Se ei ollut todellakaan helppoa. Vieroituksen jälkeen pääsin tänne Kipinän avokuntoutukseen, hän kertoo.
Elämä on mielekästä selvin päin.
Seuraavat kuukaudet hän opettelee arjen taitoja ja mielenhallintaa.
– Ensimmäiset päätökset olivat, että en matkusta enää pummilla ja alan siivota kotona kerran viikossa. Eivätkö kaikki tee niin, hän sanoo.
– Kun muut lähtevät töihin, lähden arkiaamuisin kuntoutukseen. Opettelen uusia ajatusmalleja ja rauhoittamaan itseni pahassa tilanteessa, selvää elämää tavoitteleva Riina kertoo.
Päihdekuntoutuspiste Kipinä avattiin Järvenpäässä Louhelankujalla marraskuussa. Se tarjoaa ryhmämuotoista avopäihdekuntoutusta Keusoten alueella.
Tavoitteena on tukea päihteettömyyttä ja antaa keinoja, joilla voi välttää retkahtamista.
– Ja jos retkahtaminen tapahtuu, mietimme valmiiksi jatkotoimet. Siten retkahtaminen vaikuttaa mahdollisimman vähän toipumiseen, avokuntoutusvastaava Päivi Muhonen sanoo.
Ryhmämuotoiseen kuntoutukseen voi hakea vieroituksen jälkeen. Kuntoutusjakso kestää kolmesta kuuteen kuukautta. Se toteutuu arkipäivisin kello 9–13.
Kipinässä on normaalioloissa 10 ja korona-aikana kuusi asiakaspaikkaa. Paikalla on yksi ammattilainen sekä vertaisohjaajia, joilla on omakohtaisia kokemuksia päihdeongelmista.
Vertaisohjaajat Sami ja Juha ovat sitä mieltä, että elämä on mielenkiintoista ja mielekästä selvin päin.
– Herättelemme ryhmäläisiä kysymällä, mikä heille on tärkeää elämässä. Vertaisen tärkeimmät työkalut ovat oma tarina ja kokemukset, joista voi löytää kosketuspintaa ja toivoa omaan toipumiseen.
Kipinässä puhutaan kuntoutumisen sijaan toipumisesta.
– Keskeistä toipumisessa on toivon ja unelmien ylläpitäminen, uusien sosiaalisten kontaktien etsiminen, positiivisen minäkuvan vahvistaminen sekä elämän merkityksellisyyden ja voimaantumisen vahvistaminen osallisuuden kautta, Päivi Muhonen kertoo.
Tavoitteena on vahvistaa päihteetöntä sosiaalista verkostoa sekä löytää päihteettömään elämään uutta sisältöä.
– Oman motivaation löytyminen on hyvin merkittävää toipumisen kannalta. Toipumaan tullaan oman itsensä vuoksi.
Riina tietää olevansa päihteettömyyden alkumetreillä.
– Toivon, että vuoden päästä voisin aloittaa opiskelut. En tiedä vielä, mikä ala se olisi.
Suomessa päihteiden käyttöä leimaa rauhoittavien, unilääkkeiden tai huumausainelääkkeiden sekä alkoholin sekakäyttö.
Kipinän vertaisohjaajat uskovat, että korona lisää päihdeongelmia entisestään. He kantavat huolta varsinkin moniongelmaisten nuorten ja yksinäisten vanhusten juomisesta.