Lihavaa uhkaavat monet taudit – tuore tutkimus selvitti, miksi kaikki heistä eivät kuitenkaan sairastu

Kuvituskuva. Arkisto/ Maarit Vaaherkumpu
Klaus Nurmi

Klaus Nurmi

Lihavista joka viides ei sairasta metabolisia sairauksia, sillä heitä suojaavat terveelliset elintavat.

Lihavuus on metabolisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, verenpainetaudin, kihdin, sydän- ja verisuonisairauksien sekä rasvamaksataudin riskitekijä.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, miksi kaikki lihavat eivät kuitenkaan sairastu edenneeseen rasvamaksatautiin ja miten sairastumisriskissä olevat lihavat henkilöt voitaisiin parhaiten tunnistaa.

Tutkimukseen osallistui sata sairaalloisesti lihavaa henkilöä. He olivat painoindeksiltään keskimäärin 40 ja saaneet lähetteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (Hus) lihavuuden vuoksi tehtävään vatsan ohitusleikkaukseen.

Lähes joka toisen tutkimuspotilaan kudosnäytteestä löytyi maksafibroosi. Sen itsenäisiä riskitekijöitä olivat muun muassa vähäinen fyysinen aktiivisuus, punaisen lihan syönti, tupakointi sekä kohonneet paastoverensokeri- ja triglyseridiarvot.

Terveillä lihavilla elämäntavat ovat kunnossa, maksa voi ihan hyvin ja lisäsairauksia on vähemmän kuin niillä lihavilla, joilla on epäterveelliset elintavat, summaa tiedotteessa Helsingin yliopiston sisätautiopin professori, ylilääkäri Hannele Yki-Järvinen Hus Sisätaudit ja kuntoutus -tulosyksiköstä.

– Vähäinenkin liikunta voi suojata maksan rasvoittumiselta ja siitä seuraavilta lisäsairauksilta, Yki-Järvinen toteaa.

Pelkästään lihavuus ei siis automaattisesti johda terveysongelmiin. Tämä on tutkijoiden mukaan lohdullinen tieto lihaville, sillä usein oletetaan, ettei tervettä lihavaa ole olemassa.

Maksasairauksilta voi suojautua elintavoilla.

– Riskit maksan sidekudoksen muodostumiselle ovat pienemmät, jos lihava henkilö liikkuu, ei tupakoi ja syö vähän punaista lihaa. Punaisen lihan määrä lienee yhteydessä tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin. Maksaongelmien riskiä lisäävät siis samat tekijät kuin sydän- ja verisuonitautien, lääketieteen lisensiaatti ja tohtorikoulutettava Mari Lahelma kertoo.

Lisäksi tiedetään, että alkuvaiheen maksafibroosi voi vähentyä ja sidekudoksen muodostuminen jopa pysähtyä elintapamuutosten seurauksena. Avaimet ovat omissa käsissä, Lahelma tähdentää.

Ensimmäiset merkit edenneestä rasvamaksataudista voi nähdä maksasta otettavasta kudosnäytteestä ja sen sidekudoksen eli maksafibroosin määrästä.

Muutokset maksassa on tärkeää tunnistaa hyvissä ajoin, sillä pahimmillaan tila johtaa hengenvaaralliseen maksakirroosiin, jonka ainoa hoito on maksansiirto.

Tutkimukseen osallistuneiden potilaiden maksasta otettiin kudosnäyte, verestä yleiset laboratorionäytteet sekä tehtiin geenitesti, sillä neljän geenivariantin tiedetään lisäävän rasvamaksataudin riskiä.

Liikkumista mitattiin kiihtyvyysanturilla ja kyselylomakkeella. Päivittäiset elintavat, kuten ravinto, tupakointi ja unirytmi kirjattiin.

Lähes joka toisen tutkimuspotilaan kudosnäytteestä löytyi maksafibroosi. Sen itsenäisiä riskitekijöitä olivat tutkimuksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, punaisen lihan syönti, tupakointi, kohonneet paastoverensokeri- ja triglyseridiarvot sekä neljä jo aiemmin tunnettua geenivarianttia.

Tutkimuksen sairaalloisesti lihavista potilaista 20 prosentilla ei sen sijaan ollut muutoksia maksassa.

Kommentoi

Palvelut