Vaikuttava Lauri Viita – mäntsäläläinen Jukka Lyytinen kokosi kirjailijan elämän kansien väliin

Lauri Viidan viimeisen taksimatkan päätepiste. alpo manninen

Alpo Manninen

Tamperelainen kirjailija Lauri Viita kirjoitti kaksi romaania ja neljä runokokoelmaa 18 vuotta kestäneen kirjailijauransa aikana.

Vuonna 1965 hän joutui Mäntsälässä kolariin ja kuoli saamiinsa vammoihin Helsingissä seuraavana aamuna, 49-vuotiaana.

Tänä syksynä julkaistiin mäntsäläläisen tietokirjailija Jukka Lyytisen kirjoittama teos Lauri Viita – Kirjailijan elämä.

– Aikanaan luin kaikki Viidan teokset. Enemmän Lauri Viita tuli kuvioihin lauluntekijä Heikki Salon kautta. Heikin kautta tutustuin Lauri Viidan poikaan Seppo Viitaan ja sitä kautta kiinnostuin uudestaan Viidan tuotannosta. Viidan elämään perehtyminen tapahtui keräämällä kaikki mahdollinen löytyvä aineisto. Lauri Viita -säätiön kautta sain paljon materiaalia, jota ei oltu koskaan julkaistu missään. Lisäksi haastattelin kahta Lauri Viidan lasta: Seppo Viitaa ensimmäisestä avioliitosta ja Ursula Viita-Leskelää toisesta avioliitosta. Heidän kauttaan sain aistia Viitojen perhetunnelmaa, kertoo Jukka Lyytinen.

Väinö Linna ja Lauri Viita olivat kavereita. Alussa Viita oli tamperelaiskirjallisuuden tähti ja Linna oli tavallaan oppipoika. Linnan julkaiseman Tuntemattoman sotilaan jälkeen kaikki kuitenkin muuttui.

– Varmasti Viidalla oli vaikeuksia käsitellä asiaa, että kaverista tulikin kansalliskirjailija, eikä hänestä itsestään. Ehkä perinteistä kateuttakin oli. Luulen, että Viita jäi miettimään sitä, miksi Suomen kansa ei ymmärtänyt, että hänen Moreeni-romaaninsa oli paljon syvällisempi ja elämää ymmärtävämpi teos kuin Tuntematon sotilas. Suomen kansa päätti kuitenkin ostaa sankoin joukoin Linnan sinänsä tosi hienoa romaania ja Viita jäi syrjään, miettii Lyytinen.

Lyytinen arvostaa Viitaa erityisesti loistavana sanankäyttäjänä. Viidan tuotannossa on omaperäisyyttä, rohkeutta ja älykkyyttä. Hän ei kuvia kumartanut eikä yhteiskunnallisia elementtejä. Puolue-etiikka oli täysin turha määrittely Viidalle. Hän ajatteli asioita ihmisen ja luonnon kannalta.

– Viita on ehkä kaikkein paras suomalainen sanankäyttäjä, tosi lahjakas ja pikkuisen omituinenkin. Ehkä se omituisuus tuo mielenkiintoa tekstiin, sitä jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan. Hänen kirjoissaan on erikoista sanan käyttöä. Varsinkin runoissa on välillä niin kummallisia käsitteitä ja kummallisia sanoja, että niitä on mukava makustella. Runoista eri kerroilla voi ajatella ihan eri tavoin ja se on mielenkiintoista, kehuu Lyytinen.

– Viita henkilönä oli varmasti ainakin lähipiirilleen todella rasittava besserwisser-tyyppi. Tiesi kaiken omasta mielestään ainakin. Vähän älykkäämpi kuin kaikki muut, eikä ymmärtänyt, jos joku ei hoksannut hänen hienoja ajatuksiaan. Toisaalta hänen juttujaan kuulemaan päässeet ovat useimmiten olleet hyvin vaikuttuneita, Lyytinen miettii.

Lauri Viita oli aina aika ajoin hoidossa eri mielisairaaloissa vuodesta 1952 lähtien. Hän kärsi maanisdepressiivisyydestä.

Alussa hän ei ymmärtänyt, miksi hänen olisi ollut mentävä mielisairaalaan. Ensimmäisillä kerroilla ambulanssimiesten oli vietävä hänet jopa väkisin hoitoon, mutta myöhemmin hän rauhoittui.

Viimeisen viiden vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia palata sairaalaan. Hän palasi, kun huvitti, vietti Kellokosken mielisairaalassa aikaa kirjoitellen ja lähti välillä tapaamaan perhettään.

Hän kävi myös tilaisuuksissa puhumassa kirjoistaan ja tapasi kavereitaan. Kellokoski oli paikka, jonne pystyi palaamaan ja jossa sai olla rauhassa.

– Viita vei kolmannen vaimonsa ja lapsensa muutama päivä ennen joulua vuonna 1965 Oittiin anoppilaan. Hänen oli tarkoitus palata Kellokoskelle kirjoittamaan. Matkalla suunnitelmat muuttuivat ja hän ajatteli käydä taksilla Mäntsälässä Heikki Varjan luona.

Mäntsälän keskustassa linja-autoaseman kohdalla taksi joutui rattijuopon ajaman kuorma-auton ruhjomaksi. Viita kuljetettiin yöllä Helsinkiin, jossa hän aamulla kuoli sisäiseen verenvuotoon, muistelee Lyytinen.

Lauri Viita oli ennen kirjailijauraansa kirvesmies. Vuodesta 1947 lähtien hän oli ammattikirjailija. Koko tuona aikana hän julkaisi kaksi romaania ja neljä runokokoelmaa.

Viidan itsekritiikki oli niin kova, että Sibelius-ilmiö vaikutti tuotantoon. Kirjaan asti kelpaamattomia käsikirjoituksia piti polttaa.

– Teen normaalia työpäivää Rakennustiedossa ja kun teen kirjoja, niin vaatiihan niiden työstäminen aika monta sunnuntaita. Olen tyytyväinen, että kirja on saanut huomiota ja sitä kautta Lauri Viidan teoksetkin saavat taas uusia lukijoita, sanoo Lyytinen.

Fakta

Jukka Lyytinen

51-vuotias tietopalvelujohtaja ja tietokirjailija

Asuu Mäntsälässä

Kirjoittanut 9 tietokirjaa. Metsiä käsittelevä yhteisteos Antti Reinin kanssa palkittiin WWF:n Vuoden luontokirjana vuonna 2018

Viimeisin kirja Lauri Viita – Kirjailijan elämä, muut kirjat musiikki- ja teatterimaailmasta. Helsingin Sanomat kirjoitti Viita-kirjasta sivun mittaisen kiittävän arvion ja valitsi kirjan joulukuun alussa viikon kirjaksi

Kommentoi

Palvelut