Annele Matikaisen työpajan ykköstyöväline on keskustelu, joita on käyty kotikampaamossa jo vuosikymmenien ajan

Kaija Lindström on ollut Annelen asiakkaana yli 30 vuotta ja Lindstömin perhe asiakkaana jo kolmessa polvessa. Anton Soinne

Anu Miettinen

Matikaisen Aki auttoi kavereidensa kanssa teini-poikana Annele-äitiä jakamalla Keravan Kanniston postilaatikoihin ilmoituksia, jossa kerrottiin että Muurainkujalla on avautunut kotikampaamo. Silloin elettiin 1980-luvun puoliväliä ja muuta markkinointia ei ole sen jälkeen tarvittu.

Työtila rakennettiin entiseen varastoon ja johon on oma sisäänkäynti.

–Se on työpaja, ollut alusta asti. Kotona työskentelyn alku johtui siitä että halusin olla lähellä lapsia. Mieheni oli lentävä mekaanikko ja lensi koneiden mukana ja saattoi olla pitkiä aikoja poissa.

Kun Aki syntyi vuonna 1972 niin päiväkotipaikkaa ei annettu ensimmäiselle lapselle, sillä yhden lapsen saattoi hoitaa kotona. Niinpä Annele hoiti lapsiaan kotona kuuden vuoden ajan.

Tullaan 2020 vuoteen, työpajan ovi käy edelleen 72-vuotta täyttäneen Annelen arjessa, kun eläkkeelle siirtymisestä on yhdeksän vuotta.

Siinä missä korona-aika on tehnyt monelle kodista myös työpaikan, on Annelen työt olleet kotona lähestulkoon aina. Ja siinä missä kampaajalla käynti oli vielä vuoden alussa mieluinen rutiini, niin nyt se on oikea hengähtämisen hetki, vaikkakin visiirin takana.

 Olen tavattoman onnellinen että työtäni vielä kysytään.

Tästä kampaajan ura lähti käyntiin. 15-vuotias Annele laittaa työkaverille nutturakampausta Mäntsälässä vuonna 1963. Anton Soinne

Työura lähti käyntiin synnyinpitäjässä Mäntsälässä missä Annele perusti ensimmäisen yrityksensä Salon Annelen alle 18-vuotiaana, vanhempiensa antamalla tuella eli pankkilainan allekirjoituksella.

– Koulutyttönä olin kesäisin juoksutyttönä Mäntsälässä Lyyli Laavolan omistamassa kemikaliossa ja vaateliikkeessä. Salon Margit Jaatisella Helsingin Fabianinkadulla tein pakollisen työharjoittelun.

Annele kulki töissä Keravalta käsin Mäntsälässä 13 vuotta, kun Noora syntyi niin kampaamo pantiin vuokralle ja viimein myytiin pois.

Ideoita työn tekemiseen Anneli haki tekemällä päiväretkiä Helsinkiin. Tavarataloissa ja kaduilla Anneli näki ihmisiä ja ideoita syntyi.

– Nyt ideat saadaan netistä. Föönaus sanaa ei tunnettu alkuaikoina ja toisaalta papiljottikampausta tehdään nykyään harvemmin, Annele kertoo työelämän janasta.

– Olen tavattoman onnellinen että työtäni vielä kysytään. Rakastan tätä työtä. Ihmiset ovat mukavia. Kun olen yksin työ tuo iloa elämään.

Vuosikymmenten aikana asiakaskunnissa on kokonaisia perheitä kuten Annelen asiakkaana torstaina käynyt Kaija Lindström. Kampaajantyötä ei voi saattaa valmiiksi verkossa.

– Mutta koulutus on siirtynyt verkkoon. Noora-tyttäreni käy antamassa käytännön apua tietotekniikassa kerran viikossa ja Aki auttaa talon kunnossapidossa.

Annele-mumma leikkaa myös neljän lapsenlapsensa hiukset, mutta kuka laittaa Annelen hiukset?

– Minut ja neljä muuta kampaajaa nimettiin aikoinaan "Lorealin leideiksi". Asumme eri puolilla Suomea ja minun kampaajani Marja-Liisa asuu Turussa.

– Tapaamme vuorokerroin siellä ja täällä Keravalla, noin parin kuukauden välein. Me kaikki Lorealin leidit teemme edelleen töitä, joista minä olen nuorin ja vanhin on 76-vuotias leidi.

Tärkein työväline on ollut vuosikymmenten ajan keskustelutaito, jota Annele on harjoittanut myös Keravan kansallisten senioreiden tapaamisissa ja hallituksessa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut