Sirpakin viettää tämän joulun kotona – vuosi sitten yli 300-kiloinen mahtisika tapasi vieraita Saaren kartanon Joulumaassa

Tänä vuonna Jokirinteen tilakeskuksessa Orimattilan Luhtikylässä eläkepäiviään viettävä Sirpa pysyy kotona samoin kuin moni muukin. Toisin oli vuosi sitten. Silloin valtava emakko hämmästytti Saaren kartanon Joulumaassa Mäntsälässä kierrelleitä tuhansia kävijöitä.

– Kyllähän se on tuo koko, jota ihmiset ensimmäisenä kommentoivat, Jokirinteen emäntä Hanne Syrjäläinen sanoo. Viimeisimmässä punnituksessa Sirpa painoin 316 kiloa.

Sirpalle kotiin jääminen sopii. Se on rauhallinen ja pitää rutiineista.

– Ja ruuasta, Syrjäläinen lisää.

Ruualla saa ihmeitä aikaan. Jos Sirpa ei halua liikkua, se ei liiku – paitsi ruuan avulla. Kun Syrjäläinen ojentaa sikaa kohti karsinan raosta leipää, se lähtee hitaasti liikkeelle ja etenee kuin suuri valtamerilaiva kohti määränpäätä. Vaikuttavaa.

Sirpan seinänaapureina on tyrnäväläisiä maatiaiskanoja.

– Mutta osaa sen juostakin, omin silmin Sirpan kirmaisuja nähnyt Syrjäläinen kertoo.

 Jouluun Sirpa on valmistautunut syömällä taatelikakkuja ja joulutorttuja. Myöhemmin luvassa on suurta herkkua: riisipuuroa. Arkiruokana on väkirehua, vehnänleseitä ja Pekoniputkimiestä.

Sirpalla on Jokirinteessä hulppeat tilat: peräti kaksi huonetta, joita yhdistää käytävä sekä aidattu piha.

– Makuuhuone ja tila, jossa se voi tavata vieraita, Syrjäläinen tarkentaa. Vierailutilasta on ovi pihalle. Kylminä päivinä Sirpa saattaa piipahtaa ulkona, mutta parasta pihaelämä on sen mielestä kesäisin.

– Alkuun Sirpa piti kuumimpina päivinä vuorata mudalla, ettei sen vaalea iho olisi palanut, mutta nykyään se on oppinut jo itsekin kylpemään mudassa ja nauttimaan siitä.

Sirpa ei vieroksu vieraita, mutta ei myöskään yritä miellyttää ketään. Huonoina päivinä se on äreä ja uusia asioita se pitää lähtökohtaisesti arveluttavina. Kun sitä vuosi sitten lastattiin hevostraileriin Joulumaa-matkaa varten, lastaaminen kesti. Ja kesti. Mutta kyllä se lopulta sinne meni.

Sirpalla kävi tuuri, kun se seitsemän vuotta sitten sattui syntymään Ollikkalan sikatilalle Vihtiin, missä pihatoissa asuvat siat elävät sellaista elämää kuin sian kuuluukin saada elää: tonkia olkikasoja, asua muiden sikojen kanssa ja emakot porsia vapaina ryhmissä.

– Yleensä siat ovat sosiaalisia eläimiä ja viihtyvät laumassa, mutta Sirpa oli poikkeus. Koska se ei tullut toimeen muiden sikojen kanssa, se päätyi Saaren Eläinklinikalle opetuskäyttöön ja sieltä tänne.

Sirpalla on eläinlääkärin lupa asua yksin tai pikemminkin ilman muiden sikojen seuraa, sillä sen seinänaapureina asuu tyrnäväläisiä maatiaiskanoja. Välillä sika näkee ohimennen myös australianpaimekoiria Kuunoa ja Reetua sekä pikimustaa Pena-kissaa. Näkeminen riittää; sen tuttavallisempiin väleihin muiden Jokirinteen eläinten kanssa Sirpa ei pyri.

Todennäköisesti Sirpa olisi lopetettu, ellei Syrjäläinen olisi saanut kuulla siitä ja ottanut sitä.

– Se oli sellainen viiden minuutin tapaaminen, jonka aikana päätös varmistui. Sika ei ollut suunnitelmissa etenkään, kun aikaisempaa kokemusta niiden hoidosta ei ollut.

Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä. Nyt pohdinnassa ovat myös lampaat ja ehkä myös aasi.

Sirpa voi seurata Facebookissa ja Instagramissa: @sikaihanasirpa. Sitä voi käydä myös tapaamassa paikan päällä, kunhan käynnistä sopii etukäteen.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut