Jääkiekkokaukaloista tv:stä tutuksi timpuriksi

Tero Paappanen haastattelussa urheilukeskuksessa. Alpo manninen

Alpo Manninen

Tarkimmat television katsojat ovat varmaan huomanneet, että Huvila & Huussi -ohjelmassa on esiintynyt ulkoalueiden puutöiden tekijänä mäntsäläläinen Tero Paappanen.

Paappasen polku televisioon ei ole se perinteisin.

– Kaveri lähti pelaamaan jääkiekkoa ja minä menin mukana. Alussa myös jalkapallo oli mukana, mutta vähitellen se jäi, kun syksyllä kylmässä ei huvittanut potkiskella palloa.

Järvenpään Haukoista se lähti, sieltä mentiin Kerava Shakersiin.

– Pelasimme C-junnujen SM-sarjaa. Tavoitteena oli hyvä menestys ja pronssia saimmekin.

Joukkue hajotettiin, porukka hajaantui eri puolille ja Paappanen siirtyi suoraan Jokereiden A-junioreihin. Se oli kova hyppy, mutta hän pärjäsi monta vuotta vanhempien kanssa hyvin.

– Oli se kuitenkin aika rankkaa. Tuon ikäisillä jo puheetkin olivat eri luokkaa kuin 15-vuotiailla. Ensimmäisen liigapelin pelasin 18-vuotiaana Jokereissa ja tein myös ensimmäisen ammattilaissopimuksen tuolloin.

Paappanen siirtyi pelaamaan mestikseen Järvenpään KJT-joukkueeseen. Sieltä hän sai paljon itseluottamusta, kun pääsi ratkomaan pelejä.

Järvenpäästä Paappanen siirtyi nopeasti HIFK:n kautta Lahteen ja lopulta Venäjälle. Joukkue oli Amur Habarovski aivan Kiinan rajalla.

– Amur hoiti asiat huonosti ja minut kaupattiin omasta tahdostani kesken kauden Salavat Julajev Ufaan. Se oli joukkue, joka pärjäsi Venäjän superliigassa hyvin. Siellä sain pelata kovia NHL-pelaajiakin vastaan, kun juuri silloin NHL-pelaajat olivat lakossa ja aika monet pelasivat Venäjällä.

Vaihto tapahtui helmikuun puolivälissä ja loppukauden Paappanen pelasi siis uudessa joukkueessa.

Paappanen teki Venäjän jälkeen kaksivuotisen sopimuksen Rauman Lukon kanssa. Raumalla kuitenkin tuli erimielisyyksiä ja niinpä seura siirsi Paappasen Porin Ässiin.

– Ässissä Tapparaa vastaan tuli lopullinen aivotärähdys. Törmäyksestä muistan, että sininen tulee päälle kovaa, mutta sen jälkeen tapahtumasta ei ole muistikuvia. Meni pitkään, että ylipäänsä pystyin liikkumaan, sykkeet nousivat, tuli oksennusta ja rytmit menivät sekaisin.

Toipuminen kesti puolisen vuotta. Sitten soi puhelin ja yksi kaveri soitti Paappaselle Itävallasta ja kysyi, mikä hänen tilanne on ja saako hän pelata.

– Soitin hoitavalle lääkärille, joka sanoi, että jos minulta kysyt, niin tiedät vastauksen, mutta jos haluat lähteä, niin hän ei voi sille mitään. Ajattelin, että Itävallassa vauhti on hitaampi, että hyvällä pohjakunnolla selviän ja pääsen tarvittaessa alta pois. Päätin, että on inhottavaa lopettaa viimeiseen taklaukseen. Voitettiin Itävallan mestaruus, joten jäi hyvä mieli.

– Oli kuitenkin selvää, että muuta oli keksittävä, mutta mitään katkeruutta ei jäänyt jääkiekkourasta. Tietää, että riski on melkoinen, kun sinne hyppää. Sain siitä suunnilleen sen, mitä olin jääkiekosta tavoitellut.

Skanskalla Paappanen suoritti oppisopimuskoulutuksella rakennusmiehen perustutkinnon ja muutaman vuoden jälkeen kirvesmiehen ammattitutkinnon.

– Työmailla alkoi olla ulkomaisia niin paljon, niin tuli mieleen, mitä tekisin. Oli myös melkoisia aikatauluongelmia, kun vanhin tyttö oli vielä pieni. Oli sellaista suorittamista. Menin hierojakouluun ja opiskelin urheiluhierojaksi ja rupesin yrittäjäksi. Meni jokunen vuosi ja opiskelin liikunnanohjaajaksi. Paketti alkoi pyöriä, kun pystyin tarjoamaan asiakkaille kokonaisvaltaisia palveluja. Rupesin myös valmentamaan Jokerien C-junnuja.

Jokereissa Paappanen tutustui Huvila & Huussia tekevän Suomen Kivipiha Oy:n yhteen omistajaan. Hän oli pyytänyt kerran Paappasta tulemaan tv-kuvauksiin, kun heillä oli paljon projekteja ja paljon tehtävää. Ensin Paappanen hoiti yhden keikan, mutta niinhän siinä kävi, että kaikki keikat tuli hoidettua.

– Kivipihan omistajat ovat niin kivoja, että siellä on mukava tehdä. Nyt heinäkuussa alkavat seuraavan kauden kuvaukset. Ja yhtiöhän tekee paljon muutakin kuin televisioitavia kohteita, mielekkäitä töitä on mukavasti.

Paappanen on vielä nuori mies, eläkeikään on vielä pitkä matka, joten nopeana miehenä hän vielä varmasti ehtii moneen juttuun mukaan.

Hän on iloinen, että kova taklaus ei ole aiheuttanut mitään normaaliin elämään vaikuttavia päänsärkyjä tai muitakaan oireita.

Ainakin hän haluaa opiskella vielä työnjohtajaksi tai ehkäpä lätkävalmentajaksi.

Kuka?

Tero Paappanen

40-vuotias

jääkiekkoilija

urheiluhieroja

liikunnanohjaaja

kirvesmies

asunut Mäntsälässä 10 vuotta

vaimo ja kaksi tyttöä

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Palvelut