Peltotyöt sujuvat 90-vuotiaalta – "Niin kauan minä peltotöitä teen kuin jollakin tavalla pystyn"

Lasse Herrala

Osmo Jaakkola on todellinen Kaukalammin tervaskanto. Takana on jo kunnioitettava 90 vuoden ikä. Se ei miehen kulkua haittaa. Hän on tänäkin keväänä äestänyt ja kylvänyt kotitilansa viljelykset. Syksyllä on edessä puintihommat.

– Pitäisi päästä jyräämään pellot, mutta kun ei pääse. Lumi-, räntä- ja vesisade ovat vettäneet tilan savipellot eikä töihin pääse, vaikka mieli sinne halajaa. Osa pelloista on vielä kylvämättä ja kylvetyillekään ei oras ole noussut, Jaakkola kertoi toukokuun puolella.

Jaakkolaa ei voi kutsua vanhukseksi, siksi pirteästi hän muistaa vuosiluvut, jopa päivälleen.

Askel on kepeä ja nouseminen traktorin ohjaamoon sujuu kuin nuorukaiselta. Silmälasejakaan mies ei käytä ja kuulo on tarkka.

Monella samanikäisellä päivät kuluvat lepäillen, suuri osa on jo maallisen kulkunsa päättänyt.

– Nykyisen mittapuun mukaan tämä tila on mökki. Peltoa 28 hehtaaria. Isännän ohjakset ovat olleet jo Ari-pojalla 30 vuotta. Kaikki on nykyään niin suurta, tilakoko ja koneet. Viimeiset lehmätkin pantiin pois jo 27 vuotta sitten.

Komea tiilinavetta on isä-Alvarin rakennuttama. Jaakkola sanoo, että tuolloin, vuonna 1952, se oli lähes valioluokan navetta. Ykkösluokkaan se joutui siksi, ettei sinne vedetty kuumavesiputkia.

Parven lattia oli jäänyt hieman keskeneräiseksi ja seuraavana vuonna Jaakkola teki sen nuorena miehenä. Enää navetta ei kelpaisi tuotantoon.

Isäntä Jaakkolasta tuli, kun isä sanoi, että nyt on sinun vuorosi huolehtia sukutilasta.

Tila on ollut suvun hallussa vuodesta 1662.

– Tässä työssä oma vapaus on se vetovoima. Tosin kaikki työt on tehtävä silloin, kun niiden vuoro on. Navettaan mentiin aamuviideltä, päivä kului pellolla tai metsätöissä. Navetan ilta-askareitten jälkeen kunnostettiin vielä vehkeitä. Päivä saattoi venyä 16 tuntiin.

Jaakkola pahoittelee, että EU on vienyt vapauden. Se määrää, mitä saa tehdä ja milloin.

– Olin huolehtinut 30 vuotta tilan kasvinsuojeluaineitten ruiskutuksesta. Kun sitten EU-direktiivit tulivat voimaan, en enää kelvannut, Jaakkola ottaa esimerkin säännöksistä.

– Minun olisi pitänyt mennä koulutukseen osatakseni tehdä työn, jota olin tehnyt 30 vuotta. Päätin, etten varmasti sellaiseen koulutukseen mene. Tilan nykyinen isäntä, Ari, on huolehtinut ruiskutuksista siitä lähtien.

Mitään erityistä pitkän elämän salaisuutta Jaakkola ei avaa. Työ on pitänyt kunnossa ja sitä on riittänyt.

– Selkäkivut lopettivat metsätyöt 40 vuotta sitten. Joka aamu ja ilta otan pillerin ja sillä sitten pärjätään. Polvi on kipuillut ja sieltä poistettiin vettä. Toinen polvi on lääkärin mukaan kulunut enemmän, mutta ei se ole kipeä. Traktoria ajaessa vaikeinta on se, kun pitää kääntää päätä katsoakseen sivuille ja taakse.

– Enhän minä kaikkia nimiä muista, mutta tiukan hoitajan- ja lääkärintarkastuksen jälkeen ajokortti uusittiin.

– Niin kauan minä peltotöitä teen kuin jollakin tavalla pystyn, sanoo ylioppilas, reservin luutnantti ja Järvenpään maatalousnormaalikoulun suorittanut maanviljelijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu