"Ihanaa, että Kertusta jäi tällainen muisto maailmaan" – Annika Pakkasen keskostyttö eli lyhyen elämän, hänen aloittamansa buumi tuo nyt turvaa, toivoa ja lohtua tuhansille

Annika Pakkanen on tehnyt turvalonkerot kaikille lapsilleen. Kolmannen lapsen laskettu aika on tämän viikon sunnuntaina. Jyri Pakkanen

Satu Jalo

Pienelle keskostytölleen kolme ja puoli vuotta sitten kaksi mustekalaa virkannut vantaalainen Annika Pakkanensai tietämättään aikaan buumin, joka edelleen tänäkin päivänä ilahduttaa keskoslapsia vanhempineen ympäri Suomea. Eikä pelkästään heitä, sillä Pakkasen kehittämällä mustekalamallilla on ilahdutettu myös täysaikaisena syntyneitä vauvoja, vammaisia lapsia ja muistisairaita vanhuksia eri paikkakunnilla.

– Kyllä niitä on tehty jo tuhansia, vaikken tarkkaa lukumäärää tiedä.

Virkattujen mustekalojen määrä Suomessa on varmasti suuri, sillä turvalonkeroihin liittyviä ryhmiä on jo useita Facebookissa. Pakkanen on Turvalonkeroita keskosille -ryhmän ylläpitäjä ja siinäkin on liki 3 000 jäsentä.

Pakkanen virkkasi ensimmäisen mustekalan keskosena syntyneelle Kerttu-tyttärelleen vuonna 2015 kuultuaan Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osaston omahoitajalta, että Tanskassa virkataan mustekaloja keskosten turvaksi.

Vastasyntynyt vauva voi tarttua mustekalan lonkeroihin ja jättää ehkä sitten hoidon kannalta tärkeät johdot ja letkut rauhaan. Imemisrefleksin kehittymisessäkin mustekala voi olla avuksi, sillä sen avulla tutin saa tuettua vauvan suuhun.

– Mitään mallia tai kuvaa minulla ei ollut, vaan kehittelin sen itse. Tein Kertulle vielä toisenkin mustekalan, jotta pystyin pesemään niitä välillä.

Raskausviikolla 24 640 gramman painoisena syntynyt Kerttu eli vain 2,5 kuukautta. Tyttären toisen mustekalan vanhemmat laittoivat tämän arkkuun ja toinen on kotona Kertun tavaroiden joukossa.

Kerttu sain oman mustekalan kuukauden ikäisenä. KUVA: JYRI PAKKANEN

Mustekalojen virkkaaminen lohdutti Pakkasta Kertun kuoleman jälkeen. Turvalonkerot näyttävät tulleen jäädäkseen.

– Jälkeenpäinkin minua on jotenkin lohduttanut ajatus siitä, että sain aikaan jotain noin suuren vaikutuksen tehnyttä. Ja on ihanaa, että Kertusta jäi tuollainen muisto maailmaan.

Mustakalan virkkausohjeen hän toimitti myöhemmin myös vastasyntyneiden teho-osastolle, kun sitä pyydettiin. Virkkausbuumi kasvoi, kun asia sai hiljalleen julkisuutta ja hyväntekijöitä alkoi löytyä ympäri Suomea.

Kesällä kaksi vuotta täyttäneelle perheen Iisa-tyttärellekin Pakkanen virkkasi oman mustekalan. Hänellekin niitä piti tehdä kaksi, sillä toinen mustekala päätyi viime vuonna Kansallismuseon kokoelmiin. Museo valitsee vuosittain muutaman ajankohtaista ilmiötä kuvaavan esineen tallennettavaksi ja Iisan mustekala oli yksi niistä.

– Oli hassua kun veimme Iisan mustekalan sinne, niin se otettiin vastaan valkoiset hanskat kädessä. Lahjoittajaksi merkittiin Iisa.

Näinä päivinä Pakkasten perheessä eletään erityisen jännittäviä aikoja. Perheen kolmannen lapsen laskettu aika on tämän viikon sunnuntaina.

– Synnytys jännittää vähän, mutta ei niin paljon kuin Iisan. Jännittävintä on, käynnistyykö synnytys luonnollisesti, kun yhtään normaalia synnytystä ei ole takana. Mutta odotusaika on mennyt tosi hyvin.

Luonnollisesti Pakkanen on virkannut mustekalan uudelle tulokkaallekin.

– Se odottaa jo valmiina sairaalakassissa lähtöä.

Oma mustekala tuo siis pian turvaa myös Pakkasen perheen kuopukselle.

Lauantaina 17.11. vietetään keskospäivää.

Keskosuus

Keskoslasten päivää vietetään lauantaina 17.11. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoutta keskosuudesta.

Keskosuudesta on kyse, jos lapsi syntyy raskausviikkojen 22 ja 37 välillä tai alle 2 500 gramman painoisena.

Suomessa noin 5–6 prosenttia lapsista syntyy keskosena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu