Leffa-arvio: Kylmä kosto jäljittelee Fargoa – kehnosti

Liam Neeson tähdittää Kylmä kosto -elokuvaa. Doane Gregory / Copyright: ©2019 STUDIOCANAL S.A.S All Rights Reserved

toimitus

Hans Petter Molandin norjalaisjännärissä Lumiauramies (2014) Stellan Skarsgård näytteli lumenauraajaa, joka lähti kostamaan poikansa murhaa. Nyt Moland on ohjannut samasta tarinasta niin sanotun kansainvälisen version.

Skarsgårdin saappaisiin on astutettu 66-vuotias Liam Neeson, joka on vanhoilla päivillään päättänyt brändätä itsestään toimintatähden. Viime vuosien elokuvissaan (muun muassa Taken-trilogia) Neeson on pullistellut kostoa janoavana jamppana, joten Kylmä kosto jatkaa tuttua teemaa.

Etsiessään poikansa murhaajaa Neesonin esittämä Coxman tulee synnyttäneeksi sodan kipailevien huumekartellien välille.

Kartellipomoista toinen on intiaanikarikatyyri (Tom Jackson) ja toinen limainen huumeparoni (Tom Bateman). Elokuva sijoittuu vuoristokylän luminietoksille.

Erona Neesonin aiempiin pateettisiin pläjäyksiin on, että tyylilajina on nyt musta komedia, joka jäljittelee epätoivoisesti Coen-veljesten Fargoa (1996). Sarjakuvamaisia ryökäleitä posautellaan ja viskellään jokeen kieli poskessa. Valkokankaalle lätkitään välitekstejä Tarantinoa seuraten.

Ehkä on makuasia, onko moinen pitemmän päälle hauskaa seurattavaa. Kyse onkin kertakäyttöviihteestä, jonka pinnallisuus lienee tahallista.

Jarno Lindemark