Luomun pioneeri palkittiin

Ensio Heikkinen on tullut tunnetuksi luomuviljelijänä. – Harva tietää, että olen enemmän tehnyt metsähommia, hän paljastaa. Metsähommiin on kuulunut taimien istuttamista ja harvennushakkuita. Erja Hinkkanen

Erja Hinkkanen

Maitoisten kylässä, Hausjärven ja Mäntsälän rajalla asuva luomuviljelijä Ensio Heikkinen, 84, on palkittu Luomuliiton hallituksen myöntämällä Luomukonkari-palkinnolla.

Heikkinen sai palkinnon ansioistaan luomutuotannon edistäjänä ja lähiruuan kehittäjänä.

Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri sanoo, että luomutuotantoa on nyt harjoitettu Suomessa niin kauan, että alan pioneerien palkitseminen koettiin tarpeelliseksi.

Anita ja Ensio Heikkinen harjoittivat luomutuotantoa jo silloin, kun sitä pidettiin harrastelijoiden ja ”heinähattujen” puuhasteluna. Nyt ääni kellossa on muuttunut.

– Luomutuotanto ja luomutuotteiden suosio on lisääntymään päin, Rännäri sanoo.

Hän uskoo, että eräänä syynä tähän on ihmisten tahto tehdä arjessaan hyvää. Erityisesti luomutuotteita ostavat äidit.

– He haluavat lapsilleen ruokaa, jossa ei ole torjunta-ainejäämiä, Rännäri sanoo.

Lehmät, joista ei lypsetty maitoa. Viljan seassa kasvavat peltovalvatti ja ohdake. Heikkisten luomutila aiheutti alkuvaiheessaan 1980-luvulla monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjä.

Lehmiä Heikkiset pitivät lihan vuoksi. Enimmillään tilalla oli seitsemän lehmää.

– Vasikat saivat imeä niistä maitoa. Yksi lehmä saattoi imettää kolmea, neljääkin vasikkaa, Heikkinen kertoo.

Suurimman osan vasikoita Heikkiset ostivat muualta kasvatettavaksi. Neljä kertaa vuodessa eläimet teurastettiin Mäntsälässä sijainneessa Vainion teurastamossa, jossa ruhot myös paloiteltiin ja pakattiin. Pakattu liha myytiin ruokapiireille aina Keski-Suomea myöten.

Lehmien lisäksi Heikkiset pitivät sikoja ja kanoja ja tuottivat juureksia ja vihanneksia, kuten perunoita, porkkanoita, palsternakkaa, lanttua, punajuuria ja keräkaalia.

He välittivät ruokapiireille myös muiden luomutilojen tuotteita. Alkuun ruokapiireistä käytiin hakemassa tuotteita, mutta loppuvuosina Heikkinen vei niitä pakettiautolla asiakkaille.

– Transitilla ajoin 600 000 kilometriä ja kuljetin miljoona kiloa luomutuotteita.

Juureksia Heikkinen toimittaa edelleen pienimuotoisesti eräälle steinerkoululle ja muutamalle perhehoitokodille ja kanojakin tilalla on, tosin vain kolme.

Lokakuussa kanalaan nimittäin pääsi minkki tai hilleri, joka tappoi suurimman osan kanoista.

Ennen luomuun siirtymistä Heikkinenkin ehti harjoittaa tavanomaista maanviljelyä.

– Sorruin ostamaan väkilannoitteita ja rikkaruohomyrkkyjä, hän paljastaa.

Molemmat jäivät käyttämättä, kun Heikkinen kuuli biodynaamisesta viljelystä ja luomuviljelystä.

Tilan pellot ovat nyt olleet vuosikymmeniä luomutuotannossa. Ero tavanomaisen pellon ja luomupellon välillä näkyi kuivana kesänä.

– Kaura tuleentui ennen aikojaan tavanomaisessa tuotannossa olevassa pellossa. Luomupellolla kauran kehitys jatkui kuukauden myöhempään, Heikkinen kertoo.

Hänen mukaansa hyväkuntoinen maa säilyttää kosteuden pidempään.

Eräänä vuonna Heikkisten tila osallistui Käytännön maamiehen satotaitokilpailuun. Satomäärissä tila jäi kymmenenneksi eli viimeiseksi, mutta taloudellisessa tuotossa tila oli neljäs.

– Olisimme päässeet kolmanneksi, jos härkäpavulle olisi määritetty hinta, Heikkinen sanoo.

Kommentoi

Palvelut