Meillä ei ole kotieläimiä, mutta mökillä niitä piisaa. Tosin luonnossa - emme niitä sisälle halua.
Mutta juuri äsken oli lähellä. Kun aamulla läksin ulos, niin kuistilla säntäili räksä hätääntyneenä. Kyllä oli syytäkin.
Huomasin nimittäin, että erään palkin päälle oli alettu pesänrakennus. Vieläpä kahteen eri paikkaan. Sanoinkin sille, että ”älä edes yritä”.
Eihän se siinä voi asua, kun me kuljetaan ovesta ja välillä istuskellaan kuistillamme. Meinasin vielä huutaa perään, että lähimetsässä on ainakin triljoona oksaa, tee sinne pesäsi.
Laitoin sitten kiiltävän alumiinifoliovuoan roikkumaan siihen, eikä räksä jatkanut enää. Samanlainen vuoka roikkuu liiterin oviaukossa.
Siellä takavuosina räksä aloitti asumisen, mutta sitten hylkäsi pesänsä kun kävimme päivittäin puita hakemassa.
Mukavampi ja hyödyllisempi eläin on asettunut pihapiiriimme.
Kärppä nimittäin.
Sitä on hauska seurata. Kun sen meno on hyppivää ja vähän sivuille poukkoilevaakin.
Luimme, että sen täytyy tarkkailla ympärilleen huonon näkönsä takia.
Se usein ilmestyy saunan terassin alta - liekö pesä siellä vai muutenko tykkää olla piilossa.
Näimme kerran, kun se tuli sieltä ja hävisi puskaan puolukanvarpujen sekaan. Ja ilmestyi kohta hiiri suussaan. Nyt selvisi, miksi mökillämme ovat hiiret vähentyneet.
Toissakesänä mökin pihakoivussa oli ihmisen pään kokoinen ampiaispesä. Viime vuonna kurjet kuljeksivat ja välillä tanssahtelivat lähipellolla.
Mitäpä me kotieläimillä tekisimme – näistä on tarpeeksi iloa.
Hannu Järvinen