Liekö julkinen terveydenhuolto koskaan ollut niin huonossa jamassa kuin nyt?
Näin siitäkin huolimatta, että meillä on kymmenittäin valtuutettuja ja kovapalkkaisia virkamiehiä asiaa hoitamassa. Valtuutetut ovat hamunneet itselleen niin monia luottamustehtäviä, etteivät paukut riitä kaikkeen. Mahtavatko edes käyttää näitä köyhän kansan palveluita?
Jonot leikkauksiin ovat valtavan pitkiä, ja lapsia lähetetään jo muualle Eurooppaan hoidettavaksi. Tilanteeseen on ajauduttu pitkän ajan kuluessa, ja korona on vain yksi syy tilanteeseen.
Keusotessa niinkään yksinkertainen asia kuin jatkuvaan käyttöön määrätyn lääkkeen uusiminen ei onnistu, vaan tulee bumerangina toistuvasti takaisin.
Hankalinta on saada uusittua lääkettä, joka on alun perin määrätty yksityisellä puolella tai erikoissairaanhoidossa, vaikka kyseessä olisi tavallinen verenpainelääke. Olen kuullut asiasta monta tarinaa.
Selvittelin asiaa viime vuonna Valvirasta, ja minulle selitettiin, että uusiakseen reseptin lääkärin täytyy tuntea potilaansa. Naurattaisi jollei suututtaisi.
Ei näytä valvontaviranomainen tietävän, mikä on todellisuus. Omalääkäreitä ei ole, ja terkkarissa lääkärit vaihtuvat tiuhaan. Ei siellä opita potilaita tuntemaan.
Meillä on Omakanta, johon kirjataan asiat niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Mitä virkaa tietokannalla on, jollei sieltä pystytä tai haluta katsoa potilaan tietoja diagnooseineen ja lääkityksineen?
Lääkäreillä ei luultavasti ole aikaa tutkia potilaan historiaa, arveltiin. No sepä lohduttaa.
Eräs lääkkeistäni on alun perin määrätty eräässä Husin yksikössä, ja siihen liittyvät labrat pitäisi ottaa kerran vuodessa. Ei onnistu.
Pitäisi kuulemma olla lähete, ja lääkkeen uusiminenkin on aina kerjäämisen takana.
Husin lääkärin mukaan taas terveyskeskus on velvollinen huolehtimaan pysyvästä lääkityksestä ja siihen liittyvistä tutkimuksista.
Jos hoitoon päästäkseen joutuu turvautumaan yksityiseen tahoon, sinne on sitten sidoksissa loppuikänsä. Mikäs siinä, jos on rahaa. Kaikilla vain ei ole.
Vaalien alla puhuttiin pääasiassa velasta. Luulisi päättäjiä kiinnostavan sekin, miten ihmiset pidetään kunnossa. Ehkä ajatellaan, että työterveyshuolto hoitaa työikäisten asiat, eikä muilla ole väliä.
Odotin enemmän puhetta lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista, sillä se jos mikä on tulevaisuuden kannalta myös taloudellinen kysymys.
En ole huolissani itsestäni, vaan niistä ihmisistä, jotka tuupertuvat kehnosti toimivan julkisen terveydenhuollon jalkoihin. Pahoinvoivat nuoret etsivät oppinsa netistä ja ajautuvat helposti ääriliikkeisiin tai huumeiden käyttöön.
Kirjoittaja on toisinajattelija.