Elämme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa, ja luontokato, eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, on ilmastonmuutoksen ohella suurin ihmiskunnan elinedellytyksiä uhkaava tekijä.
Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä.
Ylen Taloustutkimuksella 2022 teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista kannattaa luonnonsuojelualueiden lisäämistä, eli suojelutoimilla on myös kansalaisten vankka kannatus.
Tavoite on selkeä, mutta miten siihen päästään? Tällä hetkellä suojelutoimista tuntuu puuttuvan suunnitelmallisuus eikä vasen käsi aina tiedä mitä oikea tekee.
Suuri osa Suomen suojelualueista sijaitsee Pohjois-Suomessa tuntureilla ja metsätalouden kannalta arvottomilla kitu- tai joutomailla.
Kuitenkin juuri Etelä-Suomen luontotyypit ovat niitä uhanalaisimpia.
Valtio ja kunnat omistavat huomattavan paljon vanhoja arvokkaita metsiä, joiden suojelusta olisi helpointa aloittaa, mutta Etelä-Suomesta tuntuu olevan hyvin vaikeaa saada lisää valtion maita suojelun piiriin.
Esimerkkinä tästä mm. Evon kansallispuistohanke tai Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen välisen alueen suojelun vaikeudet.
Valtion maiden suojelun haasteet lisäävät painetta yksityisten maiden suojeluun, jota varten on kehitetty valtion rahoittama Metso-ohjelma. Metso perustuu yksityisten maanomistajien vapaaehtoiseen suojeluun.
Ohjelma on erinomainen, ja kansalaiset haluavat suojella maitaan. Metson kautta tarjotut alueet ovat kuitenkin usein suhteellisen pieniä ja sirpaleisia eli kaukana toisistaan.
Vapaaehtoisuus on luonnonsuojelussa hyvä lähtökohta, mutta luontokadon ja uhanalaisuuskehityksen pysäyttämiseksi pelkästään se ei riitä, vaan tarvitaan myös valtiolta ja kunnilta aktiivisia suojelutoimia.
Jokainen suojeltu hehtaari on merkityksellinen, mutta hyvin tärkeää olisi myös suunnitella suojelutoimet niin, että voidaan saavuttaa riittävän laajoja ja toisiinsa yhteydessä olevia suojelualueita.
Toisistaan erilliset pienialaiset alueet eivät riitä turvaamaan uhanalaisten lajien, mm. kaikille tutun hömötiaisen, säilymistä.
Esimerkki potentiaalisesta yhtenäisestä suojelualueesta löytyy yllättävän läheltä.
Mäntsälän Sahajärvellä on Etelä-Suomen mittakaavassa suuri, maakunnallisesti arvokas yli 100 hehtaarin vanha metsä lähellä valmiiksi suojeltua aluetta (Haukankierroksen yhteydessä sijaitseva Vähäjärven kalliot, 74 ha). Sahajärven metsä on kunnan omistama ja olisi helposti suojeltavissa Metso-ohjelman kautta.
Eduskuntavaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa Suomen luonnonsuojelupolitiikkaan. Varmista, että oma ehdokkaasi puolustaa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden säilymistä!
Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry:n hallitus