Korkeilta päättäjiltä on käynyt käsky, että kaikki koirat on rekisteriin merkittävä. Ei riitä, että alamaiset ovat vapaaehtoisesti pitäneet kirjaa käytännössä kaikista rotukoirista sekä isosta osasta muitakin hännänhuiskuttajia.
On laitettu pennuille mikrosirut niskaan ja raportoitu pentueen tiedot ja pidetty sitä ihan itsestään selvänä juttuna.
Siru ja muut hoidetaan kuntoon jo siksikin, että jos koiruli karkaa, sen voi tunnistaa ja toimittaa takaisin, kun saa rekisteristä selville, kenen karvaeläin on kyseessä.
Kennelliiton rekisterissä on puoli miljoonaa koiraa ellei enemmänkin, mutta koska musteja ja rekkuja on vielä rekisteröimättä, niin säädetään laki ja annetaan asetus.
Jos rekisteröintivelvoitetta ei noudata ajallaan, voi saada kehotuksen, sitten määräyksen ja lopulta joutua maksamaan seuraamusmaksun. Sitä ei vain oikein pysty käytännössä valvomaan, ovatko kaikki velvolliset velvoitteensa hoitaneet.
Rekisteri on saanut haukut koiraharrastajilta. Rekut eivät itse ole viitsineet räksyttää, osa koiraharrastajista sen verran enemmän sitten.
Tuplarekisteröintiä on pidetty turhana. Kasvattajille uppoaa huonosti viranomaisten perustelu pentutehtailun ja salakuljetuksen ehkäisystä. En sitä oikein niele minäkään.
Koska sellaisia valtuuksia ei viranomaisilla ole, että koiranomistajan kotiin voisi tulla sirun ja rekisteripapereiden syynäämisen takia, kaikista seuraamusmaksuista huolimatta rekisteröintipakko jää osittain kuolleeksi kirjaimeksi.
Käry käy, jos jonkin muun valvonnan ohessa jää kiinni tästä asiasta. Laki, asetus ja rekisteri eivät myöskään valvo sitä kohdellaanko koiraa pennuntekokoneena vai hoidetaanko kunnolla. Naapurivalvontaanko aiotaan luottaa?
Sen sijaan sellainen riski on olemassa, että jos joku silkkaa kapinallisuuttaan tai nuukuuttaan jättää rekisteröinnin hoitamatta, hän saattaa jättää eläinlääkärikäynninkin väliin, koska pelkää kiinnijäämistä. Ainoa, jolle tulee tehtyä kiusaa, on se koira.
Voi käydä jopa niin, että rekisteröinnin välttelystä tulee pienimuotoinen kansanhuvi samaan tapaan kuin oli televisiolupatarkastajien huijaaminen aikanaan.
Tästä päästäänkin uuteen huolenaiheeseen. Jotkut koiraharrastajat näkevät jo koiraveromerkit killumassa rekisteröityjen rekkujen kaulapannoissa.
Kukaanhan ei sellaista suunnitelmaa ääneen lausu, eikä sitä ehkä ole olemassakaan. Ei tarvitse kuitenkaan olla kummoinen profeetta ennustaakseen, että jos hännänheiluttajat kirjoihin ja kansiin laitetaan, joku nokkela ehdottaa, että lähetetäänpä kaikille rekisteriin merkityille pikku maksulappu.
Kas kun valtio tarvitsee rahaa. Tai kunnat. Tai hyvinvointialueet. Vaikka eläinlääkintäpalveluihin.
Perheeseeni kuuluu luppakorva, josta olen toki valmis vaikka maksamaan veroakin. Toimittajana jopa kaipailen vanhaa kunnon koiraveroa: oli se vaan niin herkullinen aihe kuntapäättäjien väittelyille. Voi niitä meheviä puheenvuoroja valtuustossa!
Vaan pelko pois, isännät ja emännät. Rekisteri on jo nyt kuukausia myöhässä eikä sen valmistumisesta ole tietoa. Julkisen hallinnon tilaamiin tietotekniikkahankkeisiin voi aina luottaa.
Kirjoittaja on Keski-Uusimaan toimittaja.