Oli ihan viittä vaille, ettei 50 eurosentin vesipullo aiheuttanut yli 500 euron vahinkoa. Syy oli korkin. En saanut kierrekorkkia irti siitä muovisesta rinkulasta, jolla korkki tehtaassa lukitaan paikoilleen.
Roikkuva korkki kierähti rinkulassa alaspäin ja lasiin tähtäämäni vesi lorisi pitkin pöytää – ja lorinan keskellä oli uusi älypuhelimeni!
Ensimmäiseksi tietysti syytin vesipullon valmistanutta italialaista mineraalivesitehdasta. On se kumma, ettei edes tällaista yksinkertaista tuotetta osata tehdä kunnolla.
Pahoittelen. Syytin väärää puuta!
Tämä selvisi, kun luin Keski-Uusimaata sillä tuholta täpärästi välttyneellä puhelimella.
Uutinen kertoi, että Euroopan Unioni on hyväksynyt jo pari vuotta sitten uuden direktiivin. Vesi- ym. pullojen muovinen korkki ei saa enää jatkossa irrota tuosta lukitusrenkaasta, vaan korkin pitää jäädä roikkumaan pullon kaulaan. Italiassa oltiin siis ajan tasalla.
Vaikka uutinen ihan asiallisesti perusteli EU:n uuden oivallisen direktiivin, istuin kuitenkin tovin aika pöllämystyneenä märän pöydän ääressä, mineraalivesipullo korkkeineen edessäni repsottaen.
Mielessä risteilivät ajatukset muun muassa käyristä kurkuista ja yhdenkoon sukkahousuista.
EU:n uuden määräyksen syynä on mereen päätyvä muovijäte. Varsinkin turisteilla on kuulemma tapana heittää muovinen pullonkorkki mereen ja joka kesä miljoonat ja taas miljoonat korkit saastuttavat mm. Välimerta.
EU:n korkkisääntelyn takana on kaunis ajatus, mutta vähän näpertelyltä asia silti minusta vaikuttaa.
Itselleni “korkkikatastrofi” sattui Kroatiassa. Siellä miljoonat turistit juovat kesän aikana tyhjiksi varmaankin satoja miljoonia vesi- ja virvoitusjuomapulloja.
Kuitenkin vasta pari vuotta sitten maassa alkoi Lidlin myötä toimia jonkinlainen kunnollinen pullojen palautus- ja panttijärjestelmä. Sellainen puuttuu edelleen hyvin monesta Euroopan maasta. Eli ongelmana eivät ole olleet vain muovikorkit vaan koko muovipullosysteemi.
Panttijärjestelmä on Kroatiassa auttanut. Pullonpalautuspisteisiin on valtavia jonoja ja niukan toimeentulon kanssa kamppailevat ihmiset keräävät aika tunnollisesti turistien roskiksiin ja keräyspisteisiin jättämät pullot.
Kroaattiystäväni työtön naapuri oli kesän aikana kerännyt 45 000 pulloa. Seitsemän eurosentin eli 0,50 kunan panttimaksulla hän oli saanut kokoon 3150 euroa.
EU:n korkkidirektiivi koskee koko Eurooppaa, vaikka esimerkiksi Suomessa ei minun ymmärtääkseni ole korkkiongelmaa. Tai jos on, se taitaa koskea ihan muita kuin vesipulloja!
Suomessa toimii myös loistava palautussysteemi. Yli 90 prosenttia pulloista palautetaan.
Siksi mieleen tulee, että EU:n hyväpalkkaiset virkamiehet voisivat ehkä joustaa “yhden koon sukkahousut” -ajattelusta ja ratkoa ongelmia siellä missä niitä todella on.
Suomi ei välttämättä uutta korkkimääräystä olisi tarvinnut. Meillä korkki on useimmiten kierretty takaisin pullon suulle.
Silti juomatehtaat, meijerit ja pullonpalautusautomaateista huolehtivat firmat joutuvat investoimaan miljoonia uusiin koneisiin.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja viestintäalan yrittäjä.