Mauri Airilan kolumni Lopulta kuluttaja maksaa tavalla tai toisella vihreän siirtymän

Nautimme ”maistiaisia” vihreämmän talouden kustannuksista nyt, kun Venäjän öljy alkaa ehtyä Euroopasta. Polttoaineen litrahinta ponkaisi jo euron verran ylöspäin. Syy on sodan, mutta jatkossa niin sanottu jakeluvelvoite vie samaan suuntaan.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen, luonnonvarojen säästäminen ja merien pelastaminen ovat välttämättömiä suurhankkeita, joista ei voi livetä.

Äänestäjien pelossa poliitikot ovat hipihiljaa niiden hintalapuista. Eduskunnassa istuvien rohkeus ei riitä kertomaan, että jo koetut hinnankorotukset ovat vasta alkusoittoa vihreän siirtymän taipaleella.

Paljon jankataan siitä, pitääkö näitä kustannuksia vyöryttää kansalaisille vai yrityksille. Viime kädessä vain ihmiset ovat niin kulujen kuin sotien kärsimystenkin maksumiehiä.

Yrityshän lopulta nyhtää sille kohdennetut lisämenot tuotteidensa ostajilta, työntekijöidensä palkoista ja omistajiensa tienesteistä.

Kuluttaja tuntee kukkarossaan, kun jostakin tuotteesta on pulaa, kun myyjällä on monopoli tai kun valtiovalta suitsii tuotteen käyttöä.

Tuoreen sähköauton omistaja voi tehdä tilin kaupatessaan ajopelinsä tilausjonon hännillä uutta autoa kuolaavalle.

Patentoidun lääkkeen valmistajan hinnoittelu on sukua törkeälle ryöstölle. Valtion tahdosta viina on kallista, tosin hyvästä syystä.

Kun hakkuita vähennetään, metsiä palautetaan luonnontilaan ja kaivoksia jätetään avaamatta, puutavaran ja raaka-aineiden niukkuus nostaa niiden hintoja.

Peltojen suojavyöhykkeiden leventäminen ja maaperän kipsikäsittely Itämeren valuma-alueilla lisäävät maatalouden kustannuksia ja siten korottavat elintarvikkeiden hintoja.

Uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoite kasvattaa autoilun kuluja.

Me henkilötunnuksen omistajat olemme lopulta ainoat vihreän siirtymän maksajat.

Lompakostamme otetaan niin hinnankorotukset kuin niistä ärsyyntyneiden lepyttelyyn suunnatut tuetkin.

Keskustelua tarvitaan yhtäältä siitä, miten siirtymän kustannukset pidetään aisoissa ja toisaalta siitä, millä periaatteilla kulukuorma jaetaan kansalaisten kesken.

Kirjoittaja on emeritusprofessori.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut