Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Läheltä piti

Elämme aikaa, jollaista emme enää osanneet ennustaa. Tarkoitan Ukrainan sotaa. Onhan noita sotia koko ajan jossain, mutta nyt tämä on Euroopassa, jossa myös maailmansodat on käyty. Jännitystä aiheuttaa sodan läheisyys; onhan aloittaja ja toinen osapuoli Suomen rajanaapuri.

Mieleeni on tullut vuosi 1989, helmikuu. Olimme koko perheenä koululaisten hiihtolomaviikolla Gruusiassa, nykyisessä Georgiassa.

Kohteemme oli Tbilisi, pääkaupunki. Hotellikin oli samanniminen pääkadun, Rustaveli-prospektin varrella. Silloin Gruusia, eli Georgia kuului Neuvostoliittoon, siitä tuo edellinen nimikin johtui.

Sikäläinen väki on tavattoman vieraanvaraista ja varsinkin lapsiystävällistä. Mekin saimme huomiota siitä, että kuljimme kolmen lapsemme kera lähiseutuja tutkien. Mieleenpainuvin reissu oli bussimatka Kaukasus-vuorille, Pasanaurin kylään.

Matkamme viimeinen päivä oli 25. helmikuuta, joka oli myös Gruusian kansallispäivä. Oppaalta kuulimme, että tulossa on mielenosoituksia sille päivälle.

Kuulemma prospektin päässä oleva Lenin-patsas on tarkoitus kaataa. Ja niinhän siinä aamulla herätessämme totesimme, että kaduille on ilmestynyt panssarivaunuja.

Lähdimme kuitenkin vielä ulos, kun kotiinlähtö oli vasta iltapäivällä. Parlamenttitaloa lähestyessämme näimme että sen edessä rappusilla taitaa olla mieskuoro.

Lähelle tultaessa huomasimme, että ei sentään. Miesrivistöillä oli kilvet ja rynnäkkökiväärit.

Olihan siellä sitten ollut kahinoita saman päivän iltana, mutta me pääsimme kotimatkalle häiriöttä. Seuraava suomalaisryhmä lähti viikon päästä, mutta heidät tuotiin kesken matkan pois sieltä.

Vallankumouksen tuntua oli ilmassa sen jälkeen, mutta tilannehan ratkesi Neuvostoliiton hajottua 1991. Tosin Putinin aikana siellä on taas ollut kahinoita.

Olemme muistelleet usein siitä, että tuo matka oli todellinen kulttuurimatka. Näimme ja koimme mieleenpainuvia historiallisia kohteita.

Kaukasuksen rinteillä oli lammaspaimenia; melkein kuin vanhoissa raamatullisissa kuvissa. Siellä tunsi pienuutensa mahtavia maisemia katsellessa.

Mutta tilanne Georgiassa on ollut, ja varsinkin nykyisin, meille liian jännitteinen, ettemme ole uutta matkaa tehneet muuten kuin haaveissa.

Sanotaan, että ikä on pelkkiä numeroita, mutta kyllä minun numeroni jo sen verran iso on, että haaveeksi jääkin ikimuistoisen matkan uusinta.

Hannu Järvinen