Pääkirjoitus | Kotikunta vai kotimaakunta?

Aluevaalien tulos oli Mäntsälän kannalta odotettua parempi. Pienehköjen kuntien pelko, että heidän edustajansa eivät pääse aluevaltuustoon ei toteutunut Mäntsälässä.

Mäntsälällä on valtuustossa kahdeksan edustajaa, kun laskennallinen osuus olisi lähempänä seitsemää. Väkiluvun mukaan Mäntsälän osuus olisi vähän yli kymmenen prosenttia. Lisäksi ensimmäinen valtuuston ulkopuolelle jäänyt on mäntsäläläinen Tommi Luhtaniemi (kok).

Luhtaniemi istunee aluevaltuuston kokouksissa lähes aina, kun se hänelle itselleen onnistuu. Kokoomuksen 18 hengen aluevaltuustoryhmässä tulee varmasti poissaoloja sen verran. Tähän voi tuoda poikkeuksen tilanne, jossa kotikunta on keskeinen, esimerkiksi päätettäessä jonkin terveysaseman tulevaisuudesta.

Keskivertokokouksessa on siis kahdeksan tai yhdeksän mäntsäläläistä valtuutettua 69:n joukossa.

Mäntsälällä on ollut noste valtakunnan politiikassa. Täältä valittiin kaksi kansanedustajaa viime eduskuntavaaleissa. Tämä noste saattaa vaikuttaa myös siihen, että Mäntsälä menestyi aluevaaleissa. Erityisesti entinen pääministeri ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Antti Rinne keräsi 500 äänestään merkittävän osan, lähes puolet, Mäntsälän ulkopuolelta.

Sosiaalidemokraatteja meni läpi kolme, kokoomuslaisia kaksi, keskustalaisia kaksi ja perussuomalaisia yksi.

Onko sillä väliä, mistä kunnasta päättäjät ovat?

Tulevina viikkoina monet päättäjät korostavat puheissaan, että ei ole.

Periaatteessa asia on näin. Jokainen hyvä valtuutettu paneutuu koko alueen tilanteeseen. Mäntsäläläisvaltuutetun tehtävä on olla yhtä kiinnostunut nurmijärveläisten suun terveydenhuollosta kuin mäntsäläläisten.

Käytäntö näyttää, kuinka hyvin poliitikot muistavat, että he edustavat koko aluetta. Tämä punnitaan erityisesti silloin, kun palveluja karsitaan. Harva äänestää kotikunnan terveysaseman lakkauttamisen puolesta, vaikka se olisi alueen etu.

Pasi Huuhtanen Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten toimittaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut