Elettiin vuotta 1973. Olin nuori nainen ja juuri lopettanut opintoni Hyvinkään Taidekoulussa.
Mainitun koulun opettajat olivat innokkaita ja todella päteviä. Sain heiltä hyvää kritiikkiä ja uusia oivalluksia. En koskaan unohda heitä. Jo kouluaikana pääsin jäseneksi Hyvinkään taiteilijaseuraan.
Hyvinkäästä tehtiin kuvataidekaupunkia. Seura järjesti näyttelyn Ruotsiin, Hässelby-nimiseen kaupunkiin. Liekö ollut Hyvinkään ystävyyskaupunki?
Näyttelyn jälkeen en saanut maalaustani vaan sievoisen summan rahaa. Ostajan nimeä en muistanut kysyä.
Kului 48 vuotta ja kas kummaa: Google-sivulleni ilmestyi kuva maalauksesta. Se oli huutokaupattavana Metropol-nimisessä firmassa.
Olin vähän surullinen, kun kuvittelin että se on jostain roskalavalta löydetty. Aikaa kului ja maalaus odotti ostajaansa. Huutokauppafirma vaihtui. Nyt se oli Barnebys.
Yhtenä lokakuun pimeänä aamuna sain kirjeen mäntsäläläiseltä kulttuurihenkilöltä. Hän tulee käymään meillä ja ihmettelemme yhdessä kirjettä jonka hän sai.
”Hyvä herra! Nimeni on Nathalie Peromet ja minulla on galleria Pariisissa. Esittelen vain naistaiteilijoita ja muotoilijoita Pohjoismaista. Jonkin aikaa sitten ostin huutokaupasta Seija Kajalon maalauksen ja minä haluaisin löytää enemmän tietoja hänestä ja häneen työstään.”
Kulttuurihenkilö jätti minulle asian hoidon ja värväsinkin sisareni tyttären hoitamaan asiaa.
Olen kyllä elämäni aikana opiskellut seitsemän vuotta ranskaa, ensin lukiossa ja myöhemmin Mäntsälän kansalaisopistossa.
Siskon tytär sai sellaisen viestin, että Nathalie Peromet viipyy vielä Ruotsissa, mutta on lähettänyt ostamansa maalauksen Pariisiin.
Nyt odottelemme kahta asiaa. Hän haluaa järjestää töistäni näyttelyn tai sitten ostaa niitä lisää. Itse olen maalannut teoksesta jo oman kopion. Siinä on kolme ”esinettä”: appelsiini, luumu ja rikkinäinen maljakko.
Jos menet Pariisiin, Gallerian osoite on Rue De Louvois 10.
Seija Kajalo