15.12. Mäntsälän Uutisten mielipidepalstalla kirkon nuorisotyöntekijä haluaa poistaa seksuaalivähemmistöt seurakuntayhteistyöstä.
En tiedä, mitä suolaa mielipiteen kirjoittanut Susanna on syönyt, mutta kannattaisi pikaisesti vaihtaa laatua, jos se aiheuttaa yhteistyöstä loukkaantumista.
Etteikö seksuaalivähemmistöön kuuluva saisi toimia edes glögin ja piparin tarjoilijana seurakunnassa?
Jos ihminen voisi valita, kuuluuko hän vähemmistöön, jota on pitkään syrjitty ja syyllistetty vai onko hän valtavirtaa ja kaikkien hyväksymä? En usko, että kukaan valitsisi vähemmistöä.
Se ei kuitenkaan ole omassa valinnassamme, kukin syntyy sellaiseksi kuin syntyy ja ihan hyvä niin.
Ongelmia vähemmistössä olemiseen tuovat juuri po. nuorisotyöntekijän kaltaiset tuomarit, joille ”kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia”, toiset vain tasa-arvoisempia kuin toiset, ilmeisesti.
Minä laitan uskoni nuoriin. Heistä suurin osa on fiksuja, ja heille on ihan sama ketä kukakin rakastaa. Se ei ole heiltä itseltään pois, eikä heillä ole tarvetta tuomita.
Liian monta nuorta elämää on pilattu sillä, ettei oma perhe tai lähiyhteisö hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Pitäisikö vielä seurakunnankin heittää kivi, kenties se ensimmäinen?
Vähemmistöön kuuluvien elämään tuo haasteita syrjinnän lisäksi myös pelko syrjinnästä.
Siksi minäkin, seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihanan nuoren aikuisen äiti, joudun kirjoittamaan tätä lastani suojatakseni nimimerkin turvin.
Oma äitini sanoi toivovansa iltarukouksessaan Susannalle suolahippuja ja hyväksyvää mieltä.
Minä toivon hänelle uutta uraa, kaukana lapsista ja nuorista.
Yhtä arvokkaan äiti Mäntsälä